Hellurei, toverit!
Mä tässä joulukinkku(j)a sulatellessani muistin yhtäkkiä vuosien takaa yhden toisenkin sulatushommelin. Olin joskus pienenä jollain seurakunnan lastenleirillä, jossa me valettiin tinasta meille ristiriipukset. En yhtään muista minkä ikäinen olin, enkä myöskään muista että saatiinko me itse vuolla perunaan muotti vai ei. Mutta ainakin nyt näin ehkä reipas kakskyt vuotta myöhemmin saan ehdottomasti vuolla itse muottini. Tavoittelin jotain pisarahenkistä asiaa, myös graafisemmat muodot kävi mielessä...Saatanpa jatkaa vielä kokeiluja. Yritän myös tehdä tinahelmiä, mutta niistä ei oikein tullut käyttiksiä.
Mutta siis, jos vain on yhtään vuoluintoinen, niin tälleen saa kuulkaas erihelposti itselleen teemakorun uudenvuoden juhliin! Ja parasta on se, että riipuksen voi sitten vaikka illan kunniaksi jossain kohtaa sulattaa uusiksi ja valaa siitä sitten tinaa silleen perinteisesti.
Ohjeistusta.
Tähän tarvitaan tulitikku, peruna sekä tinaa ja kauha. Ja jonkinmoinen veitsi. Mä kaiversin perunaan muotin kuorimapuukon kärjellä. Tikku painetaan perunaan siihen kohtaan kuin mihin halutaan reikä ketjua varten. Peruna kannattaa tikkuineen vielä huuhtaista mahdollisimman kylmällä vedellä ennen valamista. Mikäli valukuoppaan jää vähän nestettä, tekee se tinan pintaan vähän tuommoista karheutta.
Sitten vaan tinan sulatus ja pikainen (mutta varovainen!) kaato muottiin. Heti kun tina on jähmettynyt perunaan, voi muotin tinoineen kastaa vielä kylmään veteen. Valmis! Ja jos meni pilalle, niin ei muuta kun sama tina vaan uudestaan sulamaan kauhaaan. Myös samaa muottia voi käyttää useamman kerran.
Tuossa lastenleirillä tehdyssä ristissä on luullaksi kaksi tinaa sulatettuna, kun taas tässä mun mötikässä on yksi perus hevosenkenkätina sulatettuna.
Semmosta! Mä ajattelin että kun tälleen valaa itselleen just semmosen uudenvuoden tinan kuin haluaa, niin ei tarvi sitten enää sen kummemmin arvuutella, että mitä se tina lupaisi ensi vuodelle.
 |
| Se lastenleirillä valettu riipus. Löytyipä vielä vanhasta korulaatikosta. |