perintöä isoäideiltä

Tai mummaksi meillä niitä sanotaan.

Meillä on ollut sellainen alkuvuosi, että yksi isovanhempi on saateltu hautaan, ja yksi palvelutaloon. Näiden myötä on tyhjätty kaksi asuntoa. Ja kahden asunnon tavaroille on etsitty uusi koti. Tulipa muutamaan kertaan mieleen, että terve vaan sille joka sitten joskus käy läpi mun nappilaatikoita, lankapussukoita ja kangastilkkuja, miettien mitä niille kaikille kamoille tekisi! Toivottavasti silloin(kin) löytyy joku, jonka mielestä suurimpia aarteita on itse päällystetty vanha pahviloota, jossa on litran verran nappeja sun muuta härpäkettä, peltirasia täynnä ties mitä ja ikivanha saumuri.

"Kuule, meillä olis kyllä tos myynnis edullisia ja vähän uudempia käytettyjä saumureitakin, jos kiinnostaa", oli ompelukoneen huoltaja sanonut, kun äiti kiikutti tuon ikivanhan Singerin sille huoltoon.

Pöh pöh, täähän on perintökalleus.