Arvatkaas mikä tää on!
No en mä jaksa oottaa, kerron jo. Se on valaisin, jonka omin pikku kätösin viime syksynä sahasin, hioin, porasin, kaiversin, taivutin, kolvasin/juotin, naulasin, liimasin ja vahasin kasaan teknisen työn didaktiikan kurssilla. Ohjeena oli tehdä valaisin annetuista materiaaleista. Tämän kummallisen puuboksin ajatus on toimia myös minikokoisena valopöytänä.
Ei siitä tullut häävi, eikä se ole kauheasti käyttöönkään päässyt. Siinä on myös mukana semmoisiakin aivopieruja, että en ehkä takaa kovin pitkää käyttöikää. Mutta ite tein! Jotkut puuntyöstöjutut oli tuttuja, mutta esim. kolvaus ja yleensäkin ledivalon elektroniikkahässäkkän (huomatkaa ammattimainen sanasto!) teko oli aivan uutta. En ollut myöskään työstänyt koskaan aiemmin metallia tai pleksiä.
Tämän kurssin otin viime syksyn ohjelmistooni siksi, että sen käyminen oli vaatimuksena teknisen työn sivuaineeksi hakemiseen. Loppukeväästä sitten täyttelin hakukaavakkeen tähän vain joka toinen vuosi starttaavaan aineeseen. Ja sillä seurauksella, että minä pääsin kuin pääsinkin sisään!!! Aion lukea teknisen pitkänä, minkä myötä joskus valmistuessani musta tulee sekä tekstiilityön että teknisen työn aineopettaja! Hih hei!
Hieman jänskättää aloittaa jo nyt koulua, kun tuo oma mönkijä on vasta reipas 7kk. Mutta koulua on onneksi vain pari kertaa viikossa ja muutama tunti kerrallaan, ja pystytään järkkäilemään siten, että Jokke ottaa läpsystä vaihdon vauvan hoidon kanssa näille päiville. Mutta silti! Lisäksi jännittää se, että tekninen työ on kutakuinkin ainut opetettava aine, missä oppilas voi sahata itseltään käden irti. Tai minä. Siis sahata itseltäni, en toivottavasti oppilaalta. Mutta heti tän kässäopekoulun alusta asti tekninen työ on ollut ainut aine, mikä mua on kiehtonut sivuaineeksi ja se kiinnostaakin sitten todella kovasti!
Niin että ehkäpä jatkossa saan esitellä muutaman muunkin puisen/metallisen/muovisen/elektonisen jutun! Pitäkää mulle ja meille peukkuja!
-hanne