Milli tunnistaa joitakin sanoja jo hyvin. Isä ja äiti löytyy yleensä kysyttäessä, samoin vanha kunnon klassikko "lamppu" sekä ystävältä saatu lintukoriste, joka tunnetaan meillä nimellä "titityy linnut". Ja vielä yksi pään kääntyilyä ja innostumista aiheuttava sana on "kiikkaakaakkaa keinu". Koska mikäs sen ihanampaa kuin keinuminen!
Joskus kolmisen vuotta sitten näin Pinjacolada -blogissa ohjeet lapsen keinun tekemiseen. Keinu oli niin valtaisan hieno, että kun pian postauksen jälkeen tuli kirpparilla vastaan vanha ja kulahtanut kangaskeinu, pistin sen ostoskassiin. Silloin ajattelin että voisin päällystää keinun ja antaa sen vaikka lahjaksi jollekin kaverille, mutta sittemmin keinu unohtui vanhaan tuttuun paikkaan nimeltä Jemma. Nyt kun kesällä käytiin pihalla keinumassa, tuli tuo yhtäkkiä taas mieleen. Ja kappas, tarpeeksi pitkän jemmaamisen jälkeen löytyi keinulle käyttöä ihan omasta kodista!
Mä en siis tehnyt keinua alusta asti, vaan, purin vanhat kankaat kaavoiksi ja ostin uudet narut. Sattuimoisin meidän keinu muistuttaa kyllä kovasti esikuvaansa (hih)! Kangas on Anttilan alesta hamstrattua Väre -kangasta (nettikaupasta on loppu, mutta itse löysin kangasta ihan kaupan tiskiltä), jonka vahvistin vielä jämäkällä liimakankaalla. Muutoinkin suosittelen keskeisimpiin saumoihin tuplavahvistusta. Naru löytyi Bauhaussista ja siinäpä toistuu sattumoisin vähän samanmoinen sahalaita kuin kankaassa. Solmuna käytin vanhaa kunnon kasia, mutta vaikka kyseessä onkin aikas luotettava ja luistamaton solmu, on noita hyvä välillä tarkistaa. Keinu on meillä kiinnitetty leuanvetotankoon, ja että ovesta pääsee kulkemaan, ruuvasi Jokke vielä tuollaisen pienen koukun seinään, niin keinun saa välillä nostettua sivuun.
Ai niin, in action -kuvat on aina kivoja, joten toki yritin niitä nytkin ottaa. Yllä voi nähdä, millaisia kuvia saa, kun kuvaa (yrittää kuvata) vauhdikkaasti liikkuvaa (ja kiljuvaa) kohdetta hämärähkössä valaistuksessa ;)
-hanne