Mä oon varsin laiska pyöräilijä. Siltikin oli helppo innostua myynti-ilmoituksesta, jonka ystävä bongasi etsiessään vaimolleen pyörää. Ilmoituksen kaupattiin kahta Peugeotin Deauville -naistenpyörää, toinen -89 ja toinen -91 vuoden mallia, molemmat tehtaan avaamattomassa paketissa. Miettikää, näitä on jemmattu jossain tommoset parikyt vuotta, ilman että kukaan on edes avannut suojamuoveja. Eikä pyyntihintakaan ollut mun mielestä ollenkaan paha täysin uusista pyöristä. Pyörät lähti tilaukseen, toinen mulle, toinen ilmoituksen bonganneille ystäville.
Mun ihana Deauville on tuo -91 vuoden malli, se on vaaleansininen ja siinä lilat, varsin kasarit hieroglyfit. Ja löydön tehnyttä ystävää lainatakseni, se liikkuu niinkuin raketti.
Mä oon ihan pähkinöinä tästä.
Pojat kävi hakemassa meidän pyörät matkahuollosta tiistaina, pyörien lisäksi pojat toi pyöräpäipäissään myös varsin hyvät pyörien kokoamiseväät. Koska kai nyt! Varsin rattoisa pyörien kasausilta sujui vaimojen virkatessa ja miesten kootessa pyöriä.
Nyt sitten pitäis vielä vähän tuunailla tuota. Se toinen Deauville alkaa jo olla lyönnissä, mä tuun kitsastellen perässä. Ai että olis kiva iskee pyörään vaikka turkoosi tai pinkki Brooksin nahkasatula, samanväriset nahkaiset tankoteipit ja etutarakka, mutta kiva on myös voida maksaa laskut. Ehkä nyt alkuun tyydytään vaihtaan vaan jotkut veikeen väriset jarrukaapelit ja ehkä valkoiset renkaan. Ja valitettavasti ainakin muutaman kokeilun jälkeen nuo käppyräsarvet tuntui sen verran vierailta ajaa, että ne lähtee vaihtoon.
No niin, tää meni nyt vähän off topic fiilistelyksi, mutta mä oon kyllä tästä niin innoissani! Harmi oli jättää pyörä Helsinkiin odottamaan, kun muuten pakattiin abouttiarallaa koko omaisuus autoon ja käännettiin nokka kohti etelä-pohjanmaata, sillä meillä on nyt LOMA! Mutta tähän pyöräasiaan palataan varmasti sitten syksymmällä, oottakaas vaan!
Ja ai niin, se raitarätin ohje tulee ihan kohtapian. On taas vaan vähän vaikea saada sanoiksi asti sitä, miten se rätti nyt sitten syntyikään.
