Meillä vietettiin ensimmäistä isänpäivää, johon tietenkin kuului isän sekä paapan&papan lahjontaa. Ja olkoonkin kliseistä, niin mun mielestä oli ihana saada lahjuksiin näkyviin vauvankin kädenjälki, tällä kertaa aivan kirjaimellisesti!
Paappa&pappa saivatkin (päivän myöhässä, syytän postin lakkoja!) kortit, joissa oli piirrettynä ja "väritettynä" Millin kädenjälki. Ja väritytksestä siis vastasi luonnollisesti taiteilija itse, äidin hienoisella "juu ei suuhun vaan paperiin" -avustuksella. Korteissa killui lisäksi mukana Millin kädenjälkikaavalla tehdyt heijastimet. Niistä tuli aika liikuttavat! Idean lainasin Saumanvara -ompeluryhmästä, kiitos vaan nerokkaalle keksijälle!
Itse isä sai oman heijastimensa lisäksi myös taulun. Ja ai että sen tekeminen oli hauskaa, varsinkin vauvan mielestä! Sanomalehtivuoraus kylppärin nurkkaan, vauva vaippasilleen ja myrkytöntä sormiväriä läjissä eteen. Niin ja taulupohja. Taas sain hieman avustaa, että väri päätyi noin niinkun suurimmaksi osaksi tauluun, vaikka tietenkin pesulle siitä sitten lopuksi päädyttiin. Vinkkinä, että kun vauvaa on ennen maalausta hieman rasvaillut (ihan vaan perusrasvalla), niin sormiväri lähtee pienellä huutaisulla helposti pois.
 |
| Käden mukaan piirretty kaava, huopapohja ja heijastinkankaiset kädet |
Heijastimen rakenne on simppeli, kaavan avulla heijastinkankaasta kädet (huom toinen peilikuvana ;) ) ja askarteluhuovasta toiset. Huopien väliin ompelin nahkasuikaleen ja sitten asettelin heijastinkankaat huovan molemmin puolin ja tikkasin koko paketin kasaan. Tarkka saa olla että tikki osuu koko ajan molemmilla puolilla heijastimeen, mutta kun ajelee rauhassa, niin homma onnistuu. Toki kangasliimalla kiinnitys ennen ompelua voisi ehkä vielä auttaa. Niin ja tikkiä ei tietenkään kannata ommella ihan reunaan.
Toivottavasti kaikkilla oli ihana isänpäivä!