Tämä betoninen kello ei oo varsinaisesti betonipäivän tuotoksia. Yritin kyllä kelloa jo silloinkin, mutta en aivan onnistunut. Tai tavallaan en päässyt lähellekkään. Eli uutta yritystä matkaan vaan, Joken pienoisella avustuksella (eli mä valoin betonin, Jokke teki muut hommat). Ja tästä tulikin kiva. Jee! Betonina käytin tällä kertaa melko karkeaa betonia, en siis hienobetonia. Se käyttäytyi vähän tuolla tavalla rouheammin. Ensin harmittelin, että kello meni pilalle tuon epätasaisen pinnan vuoksi...mutta nyt mä ehkä pidän siitä juurikin tuon rikkonaisuuden vuoksi.
Haasteena tämän kellon kanssa oli erityisesti muotin löytäminen. Halusin ehdottomasti, että reunojen pitää olla täysin suorat, ja semmosta muottia olikin kuulkaas vaikea löytää. Ja vaikka olisinkin löytänyt, niin enpäs oo laisinkaan varma, että betonin olisi saanut irti muotista, jossa ei ole yhtään päästöä (eli reunat eivät kallistu lainkaan).
Aikani vinguin mielestäni vain hiljaisesti ja itsekseni tätä isoa ja merkittävää ongelmaa, mutta saattoinpa ehkä ääneenkin muutaman valitussävyisen äännähdyksen päästää, sillä aivan pyytämäni tuo armas mieheni tarttui puuhaan. Muotti syntyi viiluvanerista ja ruuveista. Kuivumisen jälkeen betonin saikin helposti irti ruuvit avaamalla.
Harmillisesti en tullut kuvanneeksi muotin muita osia! Mä en ymmärrä miksen, mullahan on aina kamera mukana! No, yritetään sanoin...Muotissa oli siis neljä seinää ja pohja. Koneiston syvennyksen tein maitopurkilla, ja kellon läpi kulkeva reikä syntyi taas sopivan paksuisella pultilla. Nämä koottiin yhteen siten, että pultti kulki ensin maitopurkin pohjan läpi ja sitten muotin pohjana toimivan viilulevyn läpi (kellotaulua vasten oleva levy). Näiden kahden väliin jäi vajaan parin sentin rako betonia varten. Lisäksi muotin sivureunojen ja maitopurkin reunojen väliin jäi ympäriinsä vajaan kolmen sentin rako betonille.
Koneisto riittävän pitkällä tapilla löytyi lopulta Clas Ohlsonilta. Samoin kellon viisarit. Viisareista napsaisin sentin verran pois että mahtuivat pyörimään, ja maalailin ne spraymaalilla valkoiseksi. Jokke olisi halunnut viisareihin jonkun värin valkoisen sijaan, mutta kun kaapista nyt löytyi vain valkoista maalia, joten sillä mentiin nyt. Ehkä mä vielä syksyn kunniaksi innostun vaihtamaan tähän vaikka keltaiset viisarit.
Huomatkaa, sanat "syksyn" ja "kunniaksi" samassa lauseessa. Mikäköhän muhun on mennyt?
Huomatkaa, sanat "syksyn" ja "kunniaksi" samassa lauseessa. Mikäköhän muhun on mennyt?
-hanne