Quantcast
Channel: eilen tein
Viewing all 283 articles
Browse latest View live
↧

JOULU

December 22, 2012, 10:04 am
$
0
0
Sieltä se vaan tulee, ja mä nautin täysin siemauksin. Vielä on vähän sitä ja tätä väkerreltävää, mutta sepäs on vain pelkästään ihanaa. Mun jouluun todellakin kuuluu vilinä ja vilske! Tästä postauksesta tuli nyt vahingossa tällainen "kuusi kuvaa joulua", vähän niinkuin se "kuusi kuvaa kesää" -haaste. Hauska on ollut ihastella muiden blogeissa ihmisten joulun kauneutta! Ja jos joku vielä haluaa, niin toki voi tämän ottaa haasteenakin. Mä ainakin nappailen yhä muiden ideoita talteen, vaikkei ne enää täksi jouluksi ehtisikkään. Tulee se joulu taas vuodenpäästäkin, varsinkin nyt kun maailma ei tosiaan loppunutkaan. 


 Joulukorvikset pienellä kulkusella varustettuna. 
Näissä oleva kulkunen on onneksi kuitenkin semmonen vähän huonosti "soiva", niin ei aivan napsahda Hanne-tontun hermot jatkuvaan kilinään korvan juuressa...


Kynttilänjalan tuunaus oli vähän tommonen kokeiluluontoinen, valkoista spraymaalia, sitten sprayliimaa ja monta kerrosta hilettä. Hileen rajaus olisi voinut olla onnistuneempi, mutta kyllä se noinkin pöydällä kivasti kimmeltää.


Tämän vuoden paketointi pitää sisällään kultaista voimapaperia sekä kultakoristeltua mustaa villalankaa. Nimi on kirjailtu/liimattu paikalleen pikaliimalla, se ei sotke ja kuivuu nopeasti - myös sormiin ja huuliin, kokeilin varmuuden vuoksi senkin. Alkuperäinen idea on täältä.



Äiti on mestari jäälyhtyjen kanssa. Pihalla seisoo tänä jouluna kunnioitettavan kokoinen ja näköinen "urku" -jäälyhty, joka on syntynyt maitotölkkeihin jäädytetyistä jäänkimpaleista.


Äitille muistui mieleen tähtikoriste, jollaisia tehtiin joskus kauan sitten tuollaisesta jäykästä metallipaperista, mitä se nyt sitten onkaan...Olin sattunut ostamaan sitä rullan verran hetken mielijohteesta. Tähden sakarat kieriteltiin kynän avulla neliön muotoisesta palasesta.








Tonttulakki on joulun parhaita juttuja, aattona en ota sitä päästä laisinkaan. 
Tänä vuonna neuloin varsin pikaisesti syntyvän tonttulakin pidennetyin silmukoin. 
Tässä nyt ohjekin, vaikka harvalla tuskin on enää aikaa ihan kauheasti istahtaa alas neulomaan. 
Ens jouluna teen tämmösen valkoisen, punaisella tupsulla!


Neulottu tonttulakki


Lanka: Joku täysin mystinen Veljekset Keskiseltä mukaan tarttunut Four Season Alaska -lanka, jossa 9 s x 12 krs = 10 cm ja juoksevuus: 100g = 75m. Veikaisin että esim. Novitan Teddy -lanka voisi toimia myös.
Menekki: koko kerä, 100g
Puikot: Nro 8 sukkapuikot
Koko: Aikuisen tonttutytön päähän sopiva

Luo 36 silmukkaa, ja neulo tavallisesti suljettuna neuleena 12 krs joustinneuletta 2 oikein 2 nurin. Sitten aloitetaan pidennetyt silmukat (kahdella langankierrolla), joita neulotaan KOKO lopputyön ajan. Pidennettyjä silmukoita täällä. Vaihtoehtoisesti voi neuloa esim. nro 15 puikoilla.

1 krs: neulo 1krs kaikki silmukat oikein pidennetyin silmukoin.
2 krs: neulotaan lyhennetty kierros siten, että neulo 1.-3. puikon silmukat normaalisti (kuitenkin pidennettyjä silmukoita) kaikki oikein. Nosta sitten 4. puikon ensimmäinen silmukka neulomatta puikolle, tuo lanka työn eteen (4. puikon ensimmäisen ja toisen silmukan välistä), siirrä ensimmäisen silmukka takaisin 4. puikolle, ja käännä työ. Neulo sitten 2. ja 3. puikon silmukat nurin. Sitten taas käännös siten että nosta 1. puikon ensimmäinen silmukka neulomatta, tuo lanka taas työn eteen ja palauta silmukka takaisin puikolle. Käänny ja neulo taas 2. ja 3. puikkojen silmukat oikein. Jatka sitten vielä 4. puikko oikein. HUOM. Neulo 4. puikon ensimmäisen silmukan ympäri kiertynyt lanka samalla kun neulot ko. silmukan. Näin lanka ei jää rumasti silmukan eteen. Tarkemmin lyhennetyistä kierroksista täällä ja täällä.
3-4 krs: Neulo kaikki silmukat oikein. 
5 krs: Neulo taas lyhennetty kierros 2.-3. puikoilla. Aloita lisäksi kavennukset 1. ja 4. puikoilla siten että neulo 1. puikolla ensimmäisen silmukka oikein, ja toinen ja kolmas silmukka oikein yhteen. 4. puikolla neulo muut silmukat oikein, nosta kolmanneksi viimeinen silmukka neulomatta, neulo toiseksi viimeinen silmukka ja pudota neulomatta nostettu neulotun yli. Neulo vielä 1 silmukka oikein.
6-7 krs : Neulo kaikki silmukat oikein (eikä kavennuksia)
8 krs: Neulo taas lyhennetty kierros 2.-3. puikolla ja tee lisäksi kavennukset 1. ja 4. puikoilla
9-10 krs: Neulo kaikki silmukat oikein (ei kavennuksia)
Jatka tästä eteenpäin neuloen vuorotellen yksi kavennuskierros (kavennukset siis voin 1. ja 4. puikoilla) ja yksi kierros ilman kavennuksia.
Kun silmukoita on jäljellä 24, lisätään kavennuksia:

Neulo ensin 1 krs ilman kavennuksia, 
neulo sitten: 1s oikein, 2 oikein yhteen, 4 s oikein, 2 oikein yhteen, 6 s oikein, ylivetokavennus, 4 s oikein, ylivetokavennus ja 1 s oikein = 20 silmukkaa
Neulo 1 krs ilman kavennuksia.
Neulo sitten 1 s oikein, 2 oikein yhteen, 3 s oikein, 2 s oikein yhteen, 4 s oikein, ylivetokavennus, 3 s oikein, ylivetokavennus, 1 s oikein = 16 silmukkaa
Neulo 1 krs ilman kavennuksia.
Neulo 1 s oikein, 2 oikein yhteen, 2 s oikein, 2 oikein yhteen, 2 s oikein, ylivetokavennus, 2 s oikein, ylivetokavennus, 1 s oikein = 12 silmukkaa
Neulo 2 krs ilman kavennuksia.
Neulo 1 s oikein, 2 oikein yhteen, 1 s oikein, 2 oikein yhteen, ylivetokavennus, 1 s oikein, ylivetokavennus, 1 s oikein = 8
Neulo 1 krs ilman kavennuksia.
Neulo koko kierros 2 oikein yhteen. Katkaise lanka ja vedä se kaikkien silmukoiden läpi. Päättele. Tee tupsu ja kiinnitä paikalleen. Iloitse joulusta.

*****

Hei, ihanaa joulua kaikille! 
Eilen tein hiljentyy nyt hetkeksi joulun viettoon, 
palataan sitten välipäivinä, eiks je! Nauttikaa!!

-hanne
↧
Search

UUDEN VUODEN TULIAISIA

December 28, 2012, 4:22 am
$
0
0

No niin, noin se joulu vaan mennä humpsahti (siitä tarkemmin myöhemmin) ja kohta juhlitaan jo uutta vuotta ja uusia kujeita. Niitä toivon mukaan riittää, jos ei omasta takaa, niin eiköhän nuo kissat aina jotain jaksa järjestää. Kuten vaikka ylläri oksuja aamulla sängyn vieressä (true story). Myös mä järkkään kujeita arvonnan muodossa tuossa heti kohta pian vuoden vaihteen jälkeen, oottakaas vaan!  


Mutta kuten sanottu, ensin olisi tiedossa uuden vuoden pippalot. Tai jos nyt ei pippalot, niin ainakin illanistujaiset mitä parhaassa seurassa. Ja jotain on aina kiva viedä mukanaan. Skumppa toimisi punkkua paremmin uuden vuoden juhlaa ajatellen, mutta mäpäs en piittaa skumpasta. Niinpä vien sitä mistä ite pidän, hähää vaan!


Pullo sai ylleen kaikkea mahdollista käsillä olevaan juhlaan liittyvää, sädetikkuja kahdessa eri koossa, tinoja, vähän nauhaa ja kuitukangasta, roikkuupas tuossa pari hieman jouluista tai vähintäänkin talvista koristettakin. Harkitsin myös tinakauhan ja rakettien sitomista tähän, ehkä tulitikkujenkin, mutta äkkispäältä tuli fiilis että se olisi mennyt vähän yli. Jokke oli samaa mieltä. Toisaaltahan olisi taas voinut lähteäkin ihan suosiolla kokonaan sellaiselle "yllätyskerä" linjalle, jossa kääritään lankakerän sisään kaikkea mahdollista (ks. esim. täällä). Olishan tuosta tullut tietenkin aika tyhjentävä uuden vuoden vieminen, jos pullon kylkeen olisi kääräissyt sädetikkujen, rakettien, tinojen ja kauhan lisäksi vielä vaikkapa pullonavaajan ja punkkulasit! Miten olis ollu vaikka pöytäliina, jonka sisään olisi kääritty myös juustot, hillot, keksit, servetit ja vaikka kukkakin, heh!

No joo, mä rauhoitun nyt suunnitelmieni kanssa ja tyydyn tähän vähän hillitympään pullooni. Säihkyväistä vuoden vaihdetta teille jokaiselle jo näin ennakkoon, vaikka varmaankin vielä palajan linjoille kertaalleen tämän vuoden puolella!

-hanne
↧
↧

TODISTETUSTI KILTTI

December 30, 2012, 6:41 am
$
0
0
Meidän perheessä ei kyllä laisinkaan olla sillä linjalla, että ei aikuiset enää niin lahjoja tarvi. Tietty ne tarvii. Ja sitäpaitsi lahjojen hankkiminen on ihan mun lempparipuuhaa, eikä se saaminenkaan ihan kauheen rasittavaa ole. Tänä vuonna mä olin ollut oikein oikein kiltti. Kiltti käsityöihminen. Tässä joitain aihepiiriin sopivia lahjoja joita sain, ihan vaan siksi kun Jee!



FAIR ISLEN neulemallit -kirja
Jokke osui nyt kyllä napakymppiin tämän kirjan kanssa. Se oli ihan itse ja oma-aloitteisesti tämän jostain bongannut! No, liekkö ehkä omakin lehmä ojassa, kun se on just nyt kovin ihastunut tällaisiin neuleisiin. Vielä en kuitenkaan lupaa villapaitaa lähteä sille vääntämään. Mutta kirja on kyllä huippu! Alussa käydään läpi perustekniikkaa ihan silmukoiden luomisesta alkaen ja hieman myöhemmin tutkiskellaan tarkemmin kirjoneulonnan saloja, esim. lankojen pitelyä käsissä, lankajuoksujen sitomista, työn suunnittelua sekä pingottamista. Kirjassa on 200 mallia, jotka on esitetty tyhjentävin kaavioin. Mun suosikkikirjoja käsityön saralta on juurikin tällaiset tekniikkakirjat; ne ei neuvo välttämättä valmiita töitä, mutta antavat kattavan pohjan omalle suunnittelulle.






KERINLEHDET (+kerijälaite)
Nyt luisutaan ehkä vähän välineurheilun puolelle, mutta kun pääasiallisina työvälineinä on kerä lankaa ja puikot, niin välineurheilun mahdollisuudet on aika rajalliset. Tämä siis olikin toivottu lahja. Mun lahja tästä oli nuo kerinlehdet, äiti osti sitten vielä itselleen lahjaksi kerijälaitteen, voidaan sitten vähän vuorotella näiden sijoituspaikan kanssa.

Niin näppärää! Ei mene kuulkaas minuuttiakaan että täydellinen kerä on valmis. Katsokaa kuinka kauniita ne on! Lanka juoksee täydellisesti kerän sisältä, ja muotonsa vuoksi kerä pysyy nätisti paikallaan. Nämä suorastaan huutaa neulomaan. Kaupan täti  epäili ettei kerinlehtiä voisi oikein käyttää matonkuteiden kanssa, mutta kun nuo ovat ne metalliset lehdet (=tukevimmat kerinlehdet), niin minä tyttö uhmasin ohjeita ja ihan hyvin onnistui sekin, kunhan vaan asetti kerinlehdet sivuttain eikä pystyyn kuten kuvissa.




VOHVELIKIRJONTA -kirja
Tämäkin oli toivottu lahja, vaikken ollut kirjaa ennemmin selaillutkaan. En tiedä lähteekö vohvelikirjonta tällä uuteen nousuun kässäilijöiden parissa, mutta mua tämä ainakin innostaa kokeilemaan! Kirja esittelee alussa kattavasti perinteisiä malleja, siis niitä ala-asteella tuttuja koukeroita sekä uudempia ja monimutkaisempia kirjontamalleja. Lisäksi kirjassa on esiteltynä laajasti erilaisia vohvelikirjontatöitä, kuten nyt vaikka nuo lasten piirustuksista tehdyt penaalit. Osaan näistä töistä on ohjeet, osa esitellään vain inspiskuvana.



MINI PAAVO -korvakorut
No joo, nämä nyt ei varsinaisesti tullut joulupukilta, tämä on rehdisti mun lahja mulle! Ajattelin, että näiden ihanaisten korvisten puuttuminen multa on suoranainen vääryys, joten tietenkin korjasin asian pikaisesti. Korvikset ovat siis kotoisin Succaplokista, materiaalina teollisuuden ylijäämä muovi. Ja avuliaat pöllöthän ovat söpöytensä lisäksi myös yleishyödylliset puikkomitat (nro 0,75 - 1,5)! En kyllä muista koskaan neuloneeni 0,75 puikoilla (ja näillä hermoilla en kyllä koskaan tulekkaan neulomaan..) mutta nytpäs on mulla siihenkin mitta! Nää on succaplokin jutut on vaan jotain niin huippua! Mun mielestä on mahtava pitää korviksia, jotka asiaan vihkiytymättömille ovat vain tavalliset korvikset, mutta mulle mahdollisuus kantaa tälläkin tavalla rakasta harrastusta koko ajan mukana.


KAUKOLAUKAISIN
Tämä tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen! Mitä simppelein vehje, mutta ah niin pienen blogaajan elämää helpottava laite! Tämä on ihan tällainen "karvalakkimalli", jolla kuvan saa otettua heti tai kahden sekuntin viiveellä. Laite toimii Canonin kameran kanssa yhteen ilman mitään ylimääräisiä vastaanottimia tai monimutkaisia säätöjä. Näppärää! Jokke naureskeli tuossa taannoin (kun kaahattiin autolla auringonlaskun kanssa kilpaa kotiin ottamaan valokuvia..), että se ostaa mulle ensi jouluksi oman studion, ettei tarvi niin aikatauluttaa näitä päivän lyhyitä valoisia hetkiä kuvaussessioita täyteen, heh heh. Sitä odotellessa!

Sain mä sitten vielä kaikkea muitakin kässäjuttuja, mm. kahdet kunnon kangassakset sekä mahtavan "puuhapussin" joka sisälsi lankaa, kangasta, nappeja, heijastinlankaa, villaa, pitsiä, helmiä...no, ties mitä. Lisäksi sain anopin tekemän kauniin kaulahuivin, joka oli virkattu mulle ennestään vieraalla tekniikalla, varras- / puikkovirkkauksella. Ja tietenkin mummalta ne perinteiset villasukat. Niin että olin kyllä ollut erityisen kiltti! Mites te, olitteko olleet kilttejä?

******

Toivotin jo kertaalleen, mutta toivotellaan uusiksi, oikein oikein iloista vuoden vaihdetta ja tuhansittain lankakeriä uudelle vuodelle 2013!! Mä palaan heti vuoden vaihteen jälkeen asiaan arpajaisin, niin saa tuon vuoden käyntiin hyvissä merkeissä :) Nähdään!

-hanne
↧

huomenna teen? [ARVONTA]

January 2, 2013, 11:17 am
$
0
0
Hei hyväskää tätä vuotta kaikille! Toivottavasti kaikilla on silmät ja sormet tallella rakettien jäljiltä? Meidän kahdeksan snapcracklepop ja pumpampöm -halparakettia paukahti taivaalle yhtä näyttävästi kuin jos sinne olisi viskannut sadetikun ja viheltänyt perään, mutta eikös se ajatus ole tärkein? Ja räjäytyis sujui muutoin mallikkaasti, kiitos sytytystaituri -Joken. Tunnelmaa loi kolmevuotiaan kiivas "HYVÄJOKKEHYVÄJOKKE!" kannustus ja hieman myöhemmin naapureiden _vähän_ näytävämpi ilotulitus. Kiitos siitä. Ja ruoka oli hyvää. Namsk. Ja sehän oli kaikilla tiedossa, että jos vetää kaiken ruoan ennen vuoden vaihdetta, niin ne kaikki kalorit jää sinne edellisen vuoden saldon puolelle, niin ei tarvi sitten niistäkään huolehtia. Onneks, tuli nimittäin vedettyä taas herkku jos toinenkin.



Mutta hei, lupailin jo aikaisemmin arvontaa! Laitetaas semmonen pystyyn ihan vaan uuden vuoden kunniaksi! Mun mielestä on kiva arpoa aina jotain semmoista mistä on itse erittäin innoissaan, ja kun itse tuossa just hehkuin noista pöllökorviksista, niin päätinpäs kysäisin Succaplokkia yhteistyöhön tähän arvontaan. Succaplokki on siis yhden miehen (!) kotimainen yritys, joka tekee meille kässääjille tuikitarpeellisia käsityötarvikkeita pilke silmäkulmassa, muistuttaen että KNITTING IS NOT A CRIMEsiskot hyvät! Valikoimaa voi selailla Etsyssä tai täällä suomenmaata tallaaville helpommin Punomossa.Succaplokkitehtaan kuulumisia voipi seuraillafacebookissa.  Aleksille kerran HEI!




Palkintoja olisi nyt tarjolla kaksin kappalein, koska kaksi onnekasta on aina tuplasti iloisempaa kuin yksi onnekas. Onnekkaista toiselle lähteeOLGA maatuska kaulakoru ja toiselle mustat MINI-PAAVOpöllökorvikset. Molemmat korut toimivat luonnollisesti (!?) myös puikkomittoina. Kuinkas muutenkaan. 

Viime arvonnassa kysyin teiltä että mitä te eilen teitte. Kysytääs nyt sitten tässä uuden uutukaisen vuoden alussa, että mitä te teette huomenna. Mä en oikein usko noihin uuden vuoden lupauksiin, joten otetaankin siksi nyt vähän tämmönen kapeempi aikaväli :) ELI.


Arvontaan voi osallistua kuka vain ja kaikki saavat yhden arvan.  
Lukijaksi liittymisestä ja arvonnan eteenpäin linkittämisestä saa multa virtuaalisen pusun. Muiskista!
Arvontaan osallistutaan jatkamalla lausetta: "Huomenna teen...." 
postauksen loppuun kommenttilaatikkoon. 
Arvonta alkaa NYT ja päättyy 13.1.13 puolelta öin.


Anonyymit muistaa tietty keksiä itelleen nimimerkin, ja jos sähköpostiosoite ei löydy näpsäkästi vaikka blogger -profiilista, niin myös sähköpostiosoitteen jättäminen on suositeltavaa. 

*****

Mä voin aloittaa, vaikken nyt varsinaisesti voi osallistua arvontaan. Snif.
Huomenna teen itselleni palveluksen ja yritän korjata unirytmiäni heräämällä viimeistään klo 10.00. On nimittäin päässyt rytmi vähän tässä lomalla lipsumaan. Huomenna teen myös valmiiksi Joken kaulurin. Siitä tulee outo, mutta toivottavasti myös melko hieno. 


Onnea kaikille arvontaan!

-hanne
↧

TONTUN TEHTAASTA [1/2]

January 6, 2013, 9:01 am
$
0
0
Tänään me pakattiin ahdettiin koko pieni perhe, plus kaikki nuo mun käsityönyssykätpussukat Avensiksen kyytiin ja käännettiin nokka kohti Helsinkiä ja omaa kotikoloa. Kyllä tämmönen melkein kahden ja puolen viikon joululoma pitäisi olla lakisääteinen! Vielä mä vähän viipyilen kuitenkin näissä joululahjahommeleissa. Tämmöseksi käsityöväkertäjäksi mä teen aika vähän ite joululahjoja. Ehkä jotain pieniä jouluviemisiä joo, mutta "isommat" lahjat haen yleensä ihan vaan kaupasta. Tylsää ehkä. Tänä vuonnakin syntyi ihan vain muutamia lahjoja, mutta ne on kyllä sitten rakkaudella tehtyjä!


NOKKOSPESUKINNAS


Meillä luettiin lapsena paljon satuja. Yksi mun aivan ehdoton lemppari oli H.C. Andersenin Villijoutsenet. Lumoava tarina tytöstä, jonka ilkeä äitipuoli (kukas muukaan) taikoi tytön yksitoista rakasta veljeä joutseniksi. Taian murtaakseen tytön täytyi punoa ja solmustella veljilleen nokkosista paljain käsin pitkähihaiset panssaripaidat* ja pysyä mykkänä** koko tämän ajan. Tarinaan kuuluu tietenkin myös tyttöön rakastuva kuningas, noitasyytökset ja tuomio kuolemaan roviolla. Mutta vaikuttavinta on kirjan loppu, se kuinka tyttö punoo paitoja viimeiseen asti matkallaan roviolle, yhdentoista joutsenveljensä puollustaessaan häntä kiivaasti. Ja kuinka vain hetkeä ennen tytön päätymistä roviolle hän lopulta viskaa nokkospaidat veljiensä ylle, murtaen taian. Kuningas ja tyttö saivat toisensa, mutta nuorimman veljen, tytölle rakkaimman veljen paita ei koskaan ehtinyt kokonaan valmistua, vaan jätti pojan toisen käden ikuisiksi ajoiksi joutsenen siiveksi.

Mulla menee edelleen kylmät väreet.

Mä muistan kuinka keräsin pikkutyttönä nokkosia ja mietin kuumeisesti kuinka saisin tehtyä niistä paitoja. Poltin jopa tahallani käteni nokkosiin leikin aikana, sillä kirjassa tytön kädet ja käsivarret olivat isoille rakoille palaneet nokkosten vuoksi.  Mä olin ehkä aika dramaattinen lapsi. 

Arvata saattaa, etten epäröinyt tilaamista hetkeäkään, kun Lankakauppa Kerä kertoi hieman ennen joulua Facebook -sivuillaan, että heille on saapunut myyntiin nokkoslankaa***. NOKKOSLANKAA! Voi kuinka kovasti minussa innostui se kahdeksanvuotias tyttö! Vaikka ainakin ensimmäinen vyyhti päätyikin "vain" pesukintaiksi ja jouluviemisiksi (ohje superhelppoon pesukintaaseen löytyy Kerän blogista), pyörittelen yhä ajatusta joskos kuitenkin tekisin nokkoslangasta vielä jotain muutakin, jotain mitä kahdeksanvuotias Hanne olisi halunnut tehdä. 

Nokkoslanka oli materiaalina juuri sellaista, kuin toivoinkin sen olevan. Se on aidosti luonnonväristä, karheaa, ja käy ainakin mulla pitkään neuloessa hieman käsille, tai siis iholle. Yhtään vähempää en siltä odottanutkaan. Käytössä lanka käy kuitenkin nopeasti paljon pehmoisemmaksi (tein itsellenikin yhden pesukintaan). Ei nyt silkkiseksi, mutta sellaiseksi, mitä yksitoista prinssiä voivat pitää yllään paitoina, jossain kaukana kaukana täältä.


* juttelin tästä sadusta mun veljen kanssa. Ville jäi heti nokkelana poikana miettimään, että oliko paidat suunniteltu/tehty joutsenille vai ihmisille sopiviksi. Hyvä kysymys! Miten heität tavallisen paidan joutsenen ylle?

** miettikääs neulovanne 11 paitaa niin ette saisi puhua koko aikana! Ei onnistuisi multa, hyvä jos yhden etukappaleen puoleen väliin asti pääsisin, heh heh

*** nyt nokkoslanka näytti olevan lopussa Kerästä, mutta ehkäpä sitä tulee joskus vielä lisää?



TADAA! -HUIVI


Äitille olin päättänyt tehdä Tadaa -huivin jo aikapäivät sitten, mutta en ollut osannut päättää väriä. Niinpäs annoin äidille joululahjaksi yhden nappiparin ja niiden mukana lapun, jossa kerroin tekeväni huivin, kunhan käymme yhdessä valitsemassa sopivan värin. Huivissa on tällä kertaa lankana hieman aiemmin käyttämääni ohkaisempi ja karheampi Fritidsgarn. Teinkin huivin 57 silmukalla, lankaa meni sama 300g. Hyvä tuli silläkin!

Nappeina on taas Nappikauppa Punahillkasta hankitut päälystettävät napit, nappipareista toinen on kuviollinen, toinen taas sinistä pellavaa.









-hanne
↧
↧

TONTUN TEHTAASTA [2/2]

January 8, 2013, 10:10 am
$
0
0

SAUNASUKAT


Sitte vielä toinen setti joululahjahommia!
Mun molempien veljien avo/aviopuolisot saivat saunasukat, tai siis tosSukat. Tällä kertaa tein sukat trikookuteesta ja hieman kirjoneulomallakin. Pelkäsin että sukista tulisi liian paksut kahdella kuteella tehtynä, mutta ainakin mun jaloissa ne tuntui hyviltä kun niitä vähä koklailin. Silmukkamäärää piti vähän säätää kuteiden paksuuden mukaan, käytin loppujen lopuksi varressa 20 silmukkaa ja jalkaterässä 22 silmukkaa. Ja ai niin, mä tein tuon varren tälläkertaa joustin neuleen sijaan neulomalla silmukat oikein kymmenisen kierrosta, jolloin reuna kääntyy tolleen rullalle.



ELMAN LELU


Hieman ehkä pökälemäisestä ulkonäöstään huolimatta tämä on ollut kyllä yksi joulun leikityimmistä lahjoista. Elmalla on ennestään yksi aivan suosikki lelu, jota se roudaa perässään loputtomuuksiin. Lelussa olevan narun, ja siitä johtuvan kuristumisvaaran vuoksi en kuitenkaaan uskalla oikein jättää tuota lelua valvomatta, lisäksi tällä lelulla noutoleikin leikkiminen on vähän hankalaa (Elma luulee olevansa koira). Siispä tein samantyyppisen, mutta naruttoman ja kepittömän version. Se on tuo aito nahka ja hapsut, mikä tuossa tai siis näissä leluissa kait Elmaa viehättää. Lelu syntyi varsin nopeasti noin 30 cm mittaisesta ja 7 cm leveästä nahkasuikaleesta, jonka päät leikkasin hapsuille ja keskelle tein peräkkäin kolme tiukkaa solmua.

Tää on kyllä ollut niin hitti lelu! Elma jaksaa loputtomiin leikkiä, jossa se roudaa tuon pökäleen meille syliin ja odottaa että me nakataan se taas niin kauas kuin vaan mahdollista. Kattokaa ny mikä petoeläimen irvistys!

GGGGRRRRRRRRMIAU!!!










Ja ah niin älykkäästi harittava katse. Viidakon tappavin ja nokkelin hirviö, epäilemättä!

-hanne

 
P.S. Jos ette oo vielä käynyt osallistumassa arvontaan, niin käykäähän kertomassa mitä aiotte tehdä huomenna! Succaplokin Olga -koru ja Paavo -korvikset odottelee täällä jo kuumeisesti uuteen kotiin pääsyä :) Ja hei, mikäli kommentti ei tule näkyviin sen postaamiseen jälkeen, klikatkaa kommenttilaatikon yläpuolelta kohtaa "lataa lisää..." niin saatte näkyviin uudemmatkin kommentit. Hip hei!
↧

JEMMA & VINKKI

January 12, 2013, 4:24 am
$
0
0

JEMMA. Mä laskin just, että meidän pienen pienessä kaksiossa mulla on ainakin 8 paikkaa, jossa mulla on kässäjuttuja jemmassa, ja jokaisessa jemmassa on tavaraa (=lankaa/kuteita/puikkoja/kankaita/askarteluhärpäkkeitä/hamahelmiä/maaleja yms) vähintään kauppakassillisen verran, pääosin paljon enemmänkin. Mua ärsyttää tää nyssyköiden ja jemmojen määrä, mutta minkäs teet. Mieluummin loppuu tila kuin harrastus! Lohdutukseksi voi kuitenkin yrittää saada nämä kaikki jemmat mahdollisimman kivan näköisiksi. Olkkarista löytyy jo pari HAY:n laatikkoa, String hyllyn kaapisto on myös yksi mun jemmoista.

Eilen kävin ostamassa itselleni synttärilahjaksi (synttärit on vasta kuun lopussa, mutta että ehtii ostaa monta lahjaa, pitää aloittaa ajoissa) uuden ihanan jemman, nimittäin kuulkaas jättikokoisen, pestävän (!!!) paperipussin. Näin näitä Helsingissä ihanassa Pinossa jo tovi sitten, mutta jostain syystä en vielä silloin malttanut moista kotiuttaa. Ehkä mä en ollut vielä silloin tarpeeksi pitkään katsellut tuolla samalla paikalla ollutta, repeytynyttä ja ruttuista kassinyssykkää, joka reppana teki kaikkensa pitääkseen sisällään mun matonkudevaraston. Nyt pääsi vihdoin vanha kassinyssykkä kassien taivaaseen, ja matonkudevarastona saapi toimia tämä Essentialin näppärä paperikassi. Ja tänne kuulkaas mahtuu! Kävi jopa yllättäen ilmi, että mun matonkudevarasto onkin aivan liian pieni, pussi ei tullut edes puolilleen! Tämä on kyllä mun uusi suosikki jemma!


Ja ai niin, mainitsinko jo, että ostin näitä tietenkin heti kaksi, toisen vähän pienemmän olkkariin sellaiseksi "meneillään olevien käsitöiden" jemmaksi. Oikeastaan taidan hakea vielä kolmannenkin, sellaisen pienen pussukan, valkoisen tai ruskean, tuohon sohvan käsinojalle. Sinne voipi sitten jemmata mittanauhat, sakset ja muun pikkukaman. Näin teen! 

Suosittelen kyllä lämpimästi ottamaan näihin pusseihin vähän näppituntumaa. Pussien materiaali on veikeää, tuollaista paksun paperin tuntuista, mutta sitten kuitenkin tosi jämäkkää ja sitkeää. Pussin suuta voi kääriä ylös ja alas tarpeen mukaan, pussia voi rututa ja suoristaa. Värejä näytti Pinosta löytyvän neljää erilaista, valkoista, harmaata, mustaa ja ruskeaa. Kokoja löytyy taas kolme, XL, L ja M.

(kuva: Saara Salmi / Virkkuri)

VINKKI. Hauskinta on, kun jäät juttelemaan täysin vieraan ihmisen kanssa ja sitten käykin ilmi molemmin puolin että "ai hei sä oot se, mää tiedän sut!". Näin pääsin tutustumaan eilen samaisella Pinon reissulla Molla Millssiin. Molla Mills on mulle tullut vastaan aiemmin Joken kautta, Jokke oli nähnyt Molla Millssin virkattuja hienouksia koulussaan ja kehotti mua googlaileen näitä. Ja siis se mun vinkkiviitonen on nyt se, että kuulinpas eilen, että Molla Mills työstää parhaillaan parin kuukauden päästä julkaistavaa VIRKKURI kirjaa, josta tulee Virkkuri-kirjasarjan ensimmäinen osa. Kirja on raikkaalla otteella virkkausta lähestyvä virkkausopas ja sen teemana graafinen virkkaus. Yllä olevassa kuvassa on vähän esimakua siitä mitä tuleman pitää. Mahtavuutta, sanon minä!

Mä niin pidän näistä tämmöisistä kirjoista; Suomalaista osaamista, uusia ideoita, visuaalisesti näyttävässä paketissa. Mä tiedän että tämän vuoden aikana tulee ilmestymään parikin tämmöistä mielenkiintoista uutuutta. Vapise String hyllykköni, täytettä on tiedossa!! Näihin palaan kyllä sitten lähempänä.

 -hanne
↧

ARVONNAN VOITTAJA(T)

January 14, 2013, 10:22 am
$
0
0
(kuvat: Succaoplokki)

Joo-o, kyllä fiilis oli kuin ison muotiblogin blogaajalla konsanaan, kun katteli tuota arvonnan kommenttimäärää!! Mahtavuutta, lämmin kiitos jokaiselle teille jotka kerroitte suunnitelmistanne, niitä oli erittäin hauska lukea! Kiitos myös kauniista sanoista ja kannustuksesta.

Näin joitakin teidän huomisen tekemisistänne mainitakseni, teillä oli suunnitelmissa tehdä vuokrasopimus uuteen kämppään, töitä, happea kemian tunnilla, verhot, kirpparikierros, Pilvenreunalla-takki, itsensä ja lähellä olevat ihmiset onnellisiksi, siivouksia, lenkin, ristisanatehtäviä, itselle pesän sohvannurkkaan, lumilinnaa, joulunpoistosiivouksen, ystävänpalveluksen, legorakennelmia, urotyö, enkelin lumeen, tallihommia, aamutoimet navetassa, ystävänpäiväkortteja, kirjakäännöstä, venematkan paratiisisaarelle, gradua/opparia, matkoja junalla/autolla/veneellä sekä tietty valtava valtava määrä käsitöitä. Toivottavasti kaikki toteutuivat suunnitellusti? Mun omat suunnitelmat toteutuivat melkein, unirytmin korjauksesta pidin (onneksi) kiinni, mutta Joken kaulurin saumat kävi niin hermoille, että sen lopullinen valmistuminen siirtyi viikolla eteenpäin (nyt se on valmis!)

Mutta sitten voittajiin! Kommentteja oli siis yhteensä peräti 311, kun kokonaisluvusta laski pois sähköpostitarkennukset sekä mun parit kommentit. Ystävällinen numerogeneraattori toimi onnettarena ja arpoi seuraavat voittajat Succaplokin mahtikoruille:





Onnea onnea Hensu-Marja sekä Andi! 

Hensu-Marjaa pyydän vielä laittamaan mulle mailia tuohon sivupalkin osoitteeseen, 
niin saan paketit postiin! 


Succaplokin Aleksille iso kiitos arvontasponssista! Mun oli pakko vielä kokeilla omien Mini-Paavokorviksieni puikkomittaominaisuuksia, hihiii. Toimii, mutta luoja varjelkoon, etten ikinä erehdy neulomaan mitään 0,75 puikoilla! :D Niin ja vinkkiviitosena vielä teille kolmellesadalleyhdeksälle ilman Olga-korua ja Paavo-korviksia jääneille osallistujille, että bongasinpas tuolta Succaplokin facebook -sivuilta, ettäSuccaplokin Punomo -verkkokaupassa on 18.1. asti ilmainen toimitus! 

Mä taidan kotiuttaa tuolta vielä Ropotti -puikkomitan tai Pirkko -puikkomittakaulakorun, ennen kuin uppoan tähän sohvan nurkkaan virkkaamaan vessanmattoani. Palaillaan taas ystävät!

-hanne
↧
Search

SONIC THE HEDGEHOG

January 17, 2013, 8:56 am
$
0
0


Kysynpä vaan, että mistä nämä tämän päivän pikkulapset tekee sitten isona nostalgian kyynel silmäkulmassaan hamahelmiaskarteluja ja ristipistotöitä, kun ei niillä ole pelejä, joissa olisi niin vähän pikseleitä että ne voi näppärästi laskea kuvasta! Eivät tiedä mitä menettävät!

Mun lapsuuden legendaarisin peli on ehdottomasti Sonic the Hedgehog, joskaan itse en ollut aivan niin voimakkaasti peli lumoissa, kuin mitä pikkuveli Ville oli. Silloin kun ei saanut pelata, Ville piirsi pelin kenttiä ja Sonic sarjakuvia, leikki Sonicia ja leikki Sonicin pelaamista. Mainittakoon kuitenkin, että Villellä oli tämän vastapainoksi lapsena myös monia muitakin aktiivisia lempileikkivaiheita, kuten Turtles-, Röllipeikko- ja herrasmies(??!)-leikkivaihe, niin että oikein tasapainoinen ja asiallinen nuorimies siitä sitten kasvoi. Mun ehdoton suosikkivaihe noista oli kyllä tuo herrasmiesvaihe; Kaveri (tais olla silloin kolme- tai neljävuotias) kulki aamusta iltaan vakosamettitakki päällä, paapan vanha kirkkohattu päässä, kävelykeppi kädessään ja käyttäytyi herrasmiesmäisesti. Se olisi saanut kestää pidempäänkin!


Mulle on ollut nämä hamahelmihommat vähän vieraampia, mutta kun eksyin Minä itte -blogin Inkan Pinterestin hamahelmi kokoelmaa selaamaan, aukeni mulle ovet hamahelmien maailmaan aivan uudella tavalla. Käykääs nyt aivan katsomassa, mitä kaikkea niistä voikaan tehdä! Oli tietty pakko saada kokeilla edes jotain itse, ja mikä soveltuukaan paremmin hamahelmitöihin, kuin juurikin nämä vanhat pikselimössöpelit. Näistä tuli nyt kupinaluset, ja kenelleppäs muullekaan, kuin herrasmiesveljelle. Mä silitin kupinaluset silitysraudalla molemmilta puolilta ja aika pitkäänsä, niin että alustoista tuli riittävän tukevat.


Näihin Sonic -kupinalusien kuviin sai mallia loogisesti pelin Item Box -laatikoista/telkkareista (tämä oli itse asiassa Villen oma idea), joita keräiltiin pelikentistä niiden päälle pyörimällä (jep!). Pikselimääräkin oli melko sama kuin pelin laatikon kuvissa. Samaan henkeen tehtyjä pelikupinalusia löytyy vaikka kuinka, mainittakoon nyt esim. Super Mario, Space Invaders, Pac Man ja Legend of Zelda.



Vasemmalla: Sonic siili (tämän laatikon poksauttamalla sai lisäelämän). Oikealla: Pelin pääpahis Dr. "Eggman" Robotnik, joka on muuttanut kaikki Sonicin eläinystävät roboteiksi. Tuhma tuhma tohtorisetä! (Tähän laatikkoon ei kannattanut koskea - siitä kuoli tai menetti vähintäänkin kaikki sormukset!)


Vasemmalla: Kengät, joilla sai hetkeksi supernopeuden. Oikealla: Pelin aikana kerätään kultaisia sormuksia. Tästä laatikosta niitä sai kymmenen kerralla.

Vasemmalla: Kupla, joka suojasi Sonicia muutaman iskun verran vihollisilta. Oikealla: Sonicin ympyröivä tähtisumu (??!) joka teki Sonicista hetkeksi kuolemattoman ja vihollisille taas erityisen kuolettavan.

(sairaslomailleelle Jokelle kiitos kuvista!)

-hanne
↧
↧

MILJOONA MILJOONA MILJOONA

January 23, 2013, 12:28 pm
$
0
0

RUUSUA, tuoksua tuoksua tuoksua rakkauden! Noin. Ajattelin, että teidän on helpompi orientoitua tähän postaukseen, jos tuo kipale soisi teidänkin päässä. Eli hamahelmihommia taas heti edellisen perään (koska työssäkäyvä ihminen ei pysty vielä tähän vuoden aikaan ottamaan viikolla ulkokuvaa valoisana aikana...viikonloppuna tiedossa siis kaulurihommia!).

Mun hamahelmivarasto on pienessä hetkessä räjähtänyt käsiin. Kuukausi sitten mulla oli yksi purkki missä oli tuo perus värisekoitus (sininen, vihreä, punainen, keltainen, valkoinen, musta). Laskin just että värejä löytyy nyt noiden lisäksi 12 muuta väriä + pastellinsävyinen värisekoitus. Hmm...Vielä olis siis pari vihkoa ja kupinalusta tehtävänä, että saisi varastoja vähän hupenemaan.


Hamahelmin koristeltu vihko


Tarvikkeet

Vihko: mulla oli käytössä Moleskinen ruskea muistivihko (13cmx21cm). Vihon kannen on hyvä olla riittävän tukevaa paperia, joka ei taivu liiaksi. Myös kovakantinen sopii hyvin.
Hamahelmiä ja alustat (silitysrauta ja leivinpaperia): Tässä työssä oli käytössä viittä eri väriä
Liima: Mä käytin Bisonin pikaepoksiliimaa. Se on loputtoman kestävä liima, suosittelen! Liiman on hyvä olla todella kestävää, mutta niin jähmeää, ettei se valu hamahelmien rei'istä läpi levitettäessä.

  • Suunnittele ja rakenna kuvio. Kuvion voi suunnitella tietty itse ruutupaperille jos on semmoiseen sattunut saamaan lahjoja. Hieman lahjattomammat piirtäjät (minä) voi hakea tukea  Googlen kuvahausta, mä käytin hakusanoina esim. hakusanoilla pixel + rose, hamabeads + rose, cross stitch + rose jne. Ja tietty myös tekstit onnistuvat.
  • Peitä kuvio leivinpaperilla ja silitä kahden pisteen lämpötilalla, kunnes helmet vähän sulaa ja takertuu toisiinsa. Irrota kuvio alustasta ja silitä myös toiselta puolelta. Mä pyrin tässä työssä vähän ylisilittämään hamahelmet (työn väärältä puolelta). Näin hamahelmien välinen liitos on mahdollisimman tukeva ja työ littana/vähän vähemmän ulkoneva vihon pinnasta.
  • Silittämisen jälkeen kannattaa laittaa hamahelmityö hetkeksi painoon ettei työhön jää kupruja.
  • Levitä liimaa koko hamahelmityön taakse (varo ettei liima valu rei'istä!), ja paina työ kiinni vihon kanteen. Jätä vielä hetkeksi painoon. Done!


Joku tämmöinen voisi olla myös hauska lahja ystävänpäivänä? Saatanpas koristella työpaikan kalenterinkin jotenkin tällä tyylillä. Nyt nukkumaan, öitä ystävät!

-hanne
↧

MULLE VAI SULLE?

January 27, 2013, 3:48 am
$
0
0
Ihanat Keräläiset muisti mua jouluna ylläripylläripaketilla, josta kuoriutui kaksi vyyhtiä Louhittaren luolan aivan mahtista Kokkoa; paksua ja tuhtia, melkeinpä semmosta huovutetun tuntuista lankaa. Paksuudesta huolimatta valmis neule laskeutuu kuitenkin pehmeästi. Lanka on kotimaista, käsin värjättyä ja aidon villan tuoksuista.

No joo, ei musta oo lanka-arvostelijaksi! Mä vaan pidän liiaksi langasta. Vähän niinkuin yrittäis arvostella suklaata. "Tää suklaa oli tosi hyvää, koska tää on suklaata. Kiitos nam." Ja sitten kun käsiin sattuu tämmöstä suomalaista laatulankaa, niin se nyt sitten on vaan...laadukasta. Nih! 

Mutta sen vielä sanon, että erityisesti pidin tästä langan väristä (noki); musteen sinistä, luumua, vähän savuista harmaata ja pilkahdus vaaleampaa sinistä ja vihertävämpää sävyä. Kuvat ei oikein tee sille oikeutta. Halusinkin tehdä jotain missä olisi paljon sileää pintaa, niin että väri pääsisi oikeuksiinsa. Päädyinpäs simppeliin, yksinkerroin pidettävään tuubihuiviin.

Mä tein tämän itselleni. Todellakin tein! Mutta sitten Jokke, joka heti alkuunsa oli myös tykästynyt langan väriin, sovitti huivia ja vitsi että se sopii sille. Oikeastaan paremmin kuin mulle. Blääh. Jokke ehdotti että antaa teidän äänestää, kumpi huivin saa! Vitsi mikä veijari! Mutta Jokkehan tätä nyt on sitten käyttänyt. Noh, pitää varmaan laittaa uutta puikoille!

NOKI -huivi


Lanka:Kokko (Louhittaren luola)
Puikot: nro 8, nro 9 olisi voinut olla vielä sopivampi
Menekki: noin 160g (vajaa kaksi vyyhtiä)
Koko: ympärys 65 cm, korkeus 43 cm

Huivi neulotaan siis tasona, molemmissa reunoissa on kolmen silmukan verran helmineuletta, ettei reunat kiperry. 

Luo 45 silmukkaa. 

1. krs: Neulo 1 n, 1 o, 1 n (=helmineule reuna), ota puikolle langankierto, tee ylivetokavennus (=nosta 1 s neulomatta, neulo 1 s oikein, nosta neulmatta nostettu neulotun yli). Neulo 2 s oikein, neulo 2 oikein yhteen, ota langankierto. Neulo 27 s oikein. Ota langankierto, tee ylivetokavennus, neulo 2 s oikein, neulo 2 oikein yhteen, ota langankierto, neulo 1 n, 1 o, 1 n (=helmineule reuna). Käännä työ.
2. krs: Neulo 1 n, 1 o, 1 n, neulo kaikki silmukat nurin, kunnes jäljellä on 3 s, neulo ne 1 n, 1 o, 1 n, käännä työ. HUOM! Neulo langankierrot siten, että pudota kierre puikolta (eli avaa kierre) ja neulo vasta sitten nurin. Näin syntyvästä rei'ästä tulee isompi. 

Toista kierroksia 1 ja 2 kunnes huivi on noin 66 cm pitkä (tai halutun pituinen). Työ kannattaa ehdottomasti päätellä silmukoimalla. Näin saumakohta jää huomaamattomaksi. Hyvä piirrosohje silmukointiin löytyy esim  Käsityöpaikasta. Otin myös itse kuvat, mutta tummassa langassa on tietty tosi vaikea saada langan pujottelua näkyviin...Tässä nyt kuitenkin kuvat. Muokkailin värejä niin että silmukointi hahmottuisi paremmin.

Alkutilanne. Yläpuolella työn aloitusreuna ja alhaalla puikolla  on työn viimeiset silmukat. Tässä silmukointilanka (punainen) on pujotettu jo seuraavaan silmukkaan (vihreä) siten, että silmukointilanka on pujotettu takakautta silmukan läpi etupuolelle.


Sama vähän tarkemmin, tässä kohtaa vihreän silmukan voi jo pudottaa puikolta.


Seuraavaksi etsitään  työn aloitusreunasta vastaavalta kohdalta silmukka, ja pujotetaan silmukointilanka ko. silmukan alta.

Pujota silmukointilanka sitte uudelleen vihreän silmukan läpi, etukautta silmukan taakse. Kiristä syntynyt silmukka yhtä kireäksi kuin työn muut silmukat.



Pujota silmukointilanka taas seuraavan silmukan läpi ja jatka kuten yllä.




Työ kannattaa aivan ehdottomasti viimeistellä kevyesti höyryttämä tai kastelemalla, että reunojen reikäkuviointi tulee kunnolla esiin.

-hanne
↧

SULLE!

January 29, 2013, 12:15 pm
$
0
0

Edellisen postauksenäänestyksen murskaäänin voittanut Jokke kiittää eilen tein -lukijakuntaa tuesta, ja kantaa nyt ylpeänä uutta tuubihuiviaan (johon mä pidätän lainaoikeuden)! Äsken kun vielä tarkistin tuoreen tilanteen, jakautui äänet 24-4 Joken hyväksi, lisäksi 5 ääntä yhteiseen käytöön/kummalle tahansa, ja yksi ääni Ink Your Self blogin Sofialle (joka siis äänesti itseään huivin saajaksi, miksipäs ei!). Tappio ei ole kuitenkaan karvas, sillä voin kyllä täysin yhtyä eniten toistuneeseen perusteluun - itse tehdyt neuleet näyttää kivalle miehellä! Lisäksi esim. Antsu ♥ lupasi äänen Jokelle vain jos teen itselleni uuden samanlaisen. Kaisallakin oli muuten oikein varteenotettava ehdotus - huivi olisi mun, mutta Jokke saisi lunastaa käyttöoikeuden esim. tunnin hartiahieronnalla. Pitänee yrittää jonkinlaista jälkiperintää tuosta käyttöoikeudesta!

Kuvassa Jokella on samaisesta Kokko -langasta tehty kämmenikäs (vai kämmekäs??), lanka loppui harmillisesti kesken toisen kämme....no siis tuon tommosen lapashommelin, joten juu, aivan selvästi joutuu tuota lankaa lisää hankkimaan. Kiitos ystävät kannanotosta, tiesin että teihin voi luottaa!

;)

-hanne
↧

ORAVANPYÖRÄ

February 4, 2013, 12:15 pm
$
0
0

On varmaan tuttu paikka teillekin? Ollaan ehkä tavattu siellä joskus?
Ostat materiaalit johonkin juttuun, ja sitten matskut loppuukin iihan vähää vaille kesken (esim. 20 cm ennen työn valmistumista), ja sun on pakko ostaa sitä lisää. Sitten tällä jämämateriaalilla (jota jäi aika paljon) päätät tehdä yhden toisen jutun, mutta materiaali loppuukin kesken sen jämätyön, ja nyt sun pitäisi TAAS ostaa vielä vähän lisää, että saat jämätyön valmiiksi...Vaikka tiedät jo valmiiksi, että sitten matskua jää todennäköisesti taas vähän yli.



Joululomalla tein vihdoin valmiiksi tilaustyönä maton ystävälle, ja kude loppui kesken VIIMEISEN RIVIN. Ja vaikka kuinka temppuilin, en saanut sitä riittämään. Normaalisti olisi voinut jättää vipan rivin tekemättäkin, mutta tuossa Kauhavan Kangas-Aitan ohjeen mukaan (vähän muunnellen) tehdyssä kauniissa Helminauha-matossa tämä olisi valitettavasti haitannut, kun päädyt olisi jäänyt ärsyttävän epäsymmetriseksi. No ei muutakun kilo eko-ontelokudetta kudetta lisää, että sai viimeisen 20cm virkattua! Jäljelle jääneestä "jämä"kuteesta (noin 900g...) tein sitten toisen maton samaiselle tilaajalle, mutta kuinkas sitten kävikään (rumpujen pärinää) kude loppui KESKEN! Matto olisi saanut olla vielä pidempi. No, me tehtiin nyt kuitenkin yhteistuumin päätös, että tämä saa riittää näiden mattojen osalta.

Jälkimmäisestä matostakin tuli kuitenkin onneksi varsin sopusuhtainen, ja yksinkertainen pylväskuvio näyttää aikas sievältä. Niin ja tuo ensimmäinen Helminauha -matto sopi paikalleen kuin nakutettu ja näyttää tosi tosi kivalle myös ilman kissoja, niin että loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ja arvaattekos miten kävi oman vessan maton kohdalla?
Joululomalla piipahdin Kauhavan Kangas-Aitassa, josta löytyy aina erikivoja kuviollisia kuteita. Pidättäydyin houkutuksesta ostaa varsin kasaria viherviolettivalkopunasiniturkoosia kudetta ja tyydyin hieman hillitympään mustavalkoraidalliseen kuteeseen. Lähdin tekemään meillekin vessaan mattoa noiden yllä olevien innoittamana....Ja siitä tuli liian lyhyt! Voi jehna! Tarkoitus oli tehdä suorakulmio, eikä tommonen vähän venähtänyt neliö.

Mutta juonenkäänteenä voin kertoa, että tällä kertaa vältinkin tuon oravanpyörän, sillä kun ostaa kuteet paikasta jossa käy kaksi kertaa vuodessa, ei tarvi miettiä että pitäisikö sitä käydä hakemassa lisää. Ja sitäpaitsi tuo matto kun on muutenkin ehkä vähän kyseenalainen. Joken mielestä sitä ei nimittäin voi katsoa, kun siitä menee silmät sekaisin. Lisäksi kude (niinkuin melki aina kuviolliset kuteet) oli super epätasalaatuista. Paksuuden vaihdellessa myös reunat pyrkii kiemurtelemaan, vaikka kuinka pätkin kuteesta ohuimmat kohdat pois (kuvassa matto on just höyrytetty ja venytetty, se auttoi noin tunnin verran). Toisaalta näistä ohuista pätkistä sai virkkattua vielä korin vessaan. Siitäkin tuli mutkikas ja kiemurteleva, niin että tavallaan se sopii tosi hyvin maton pariksi!




Eli positiivista viikonalkua vaan teillekin :) Onneksi kuitenkin tällä viikolla ilmestyy uudet numerot Suuri käsityö-, Novita- ja Kotoliving -lehdistä. Sepäs on niin mukavaa, ettei edes tuo mun kiemurareunainen, liian lyhyt ja silmät sekoittava vessanmatto haittaa! Jiihaa!

-hanne
↧
↧

TADAA!

February 8, 2013, 12:09 am
$
0
0


Uusin Suuri Käsityö -lehti ja mun Tadaa! huivi mallin päällä. Voi että. Snif. Haluan kiittää tästä huomioinnista akatemiaa, sekä tietenkin vanhempiani ja puolisoani vuosien tuesta ja kannustuksesta. Kiitos.

No ei vaiskaa, mut erityisen mieltä ilahduttava juttu tämä kyllä on (ja pieni jee! -huuto). Lehdessä siis esitellään muutama huivi viime syksyisen Suuri Käsityö -lehden, Pirkanmaan Kotityön ja Tampereen messujen järjestämän Lämmöllä huivi -kilpailun huiveista ohjeineen. Meikän lehteen päässyt (toinen jee!) huivi sijoittui viidenneksi (kolmas jee!).

Ja ainakin yhtä paljon mieltä lämmittää teidän versiot näistä mun väkerryksistä. Pakko ihan linkittää aiheeseen sopien  Maikin Kontissa -blogin Maikin  versio samaisesta huivista, siinä huivi on toteutettu tavallisilla napeilla ja ohuemmalla langalla, näyttää toimivan tosi tosi kivasti. Ja tästäpä tuli taas sitten mieleen, että nyt mä kyllä lupaan ja vannon (ja jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön) että alan hiljalleen väkertämään tuonne ylös tutoriaalit ja linkit -sivujen lisäksi myös sellaista sivua, missä olisi linkkejä teidän versioihin.


Ihanaa perjantaita ja viikonloppua kässäsiskot rakkaat!

-hanne
↧

TOINENKIN SULLE [peruskauluri]

February 11, 2013, 10:43 am
$
0
0

Oiskohan teidän taannoiseen äänestyspäätökseen vaikuttanut, jos olisin kertonut, että Jokelle valmistui samaan aikaan toinenkin kaulurisysteemi? Noo, eipä se olisi tehnyt tuota Noki-kauluria yhtään huonommin Jokelle sopivaksi...mutta mä olisin ehkä saanut pari sääliääntä lisää? (Joohan?) No mutta, tähän kauluriin! Muistattekos, kun loppuvuodesta kysyin vinkkilinkkejä peruskauluriin? Jokke toivoi tuolloin (tuntemattomasta syystä) sellaista lapsuuden kauluria, jossa olisi tommoiset neliöläpät edessä ja takana. Ah, nostalgiaa! Lisäksi kaulurin piti olla kolmivärinen. Selailin teidän vinkkaamia linkkejä läpi (kiitosta vain ystävät!), mutta en löytänyt niin perussimppeliä mallia kuin halusin, joten päädyin kuitenkin sooloilemaan.

Kaulurista tuli vähintäänkin hämärä, mutta sitten kuitenkin ihan kiva. Värimaailma  ja värien sijoitus on Joken sanelemaa. Parhaat sävyt löytyivät vanhasta kunnon Rowanin creative focus worsted -langasta, joskaan tuo takakappaleen oranssi/kupari ei kuulemma ollut ihan täysin halutun sävyinen. Langat löytyivät osin Menitasta, osin Kerästä. 


Halusin että kauluria voisi pitää kumminpäin vaan, joten tein etu- ja takakappaleen identtisiksi. Toisaalta tuolloin harmillisesti tuo takakappale tulee hieman olkapäiltä yli etupuolelle, kun me yritettiin tavoitella lopputulosta, jossa kaulurin vähän kummalliset värit paljastuisi kokonaisuudessaan vain jos kääntäisi selän. Mutta ehkäpä monikäyttöisyys on kuitenkin oleellisempaa?

Peruskauluri


Lanka:Rowanin Creative focus worsted (tummanharmaa 00402, tummansininen 01660 ja kupari 02190)
Puikot: Nro 5
Menekki: Sinistä ja punertavaa noin 40g kumpaakin ja kauluriosuus noin 70g (painot ovat tosi summittaisia)
Koko: about aikuiselle sopiva, etu/takakappale on 33cm leveä ja noin23 cm korkea (alareunasta olkapäälle), kaulus noin 33cm korkea

Etu- ja takakappale:
Etu- ja takakappale neulotaan samalla tavalla. Luo 58 silmukkaa. Neulo koko ajan aina oikein, nosta ensimmäinen silmukka aina neulomatta. Kun kappale on noin 63 krs tai noin 19 cm korkea, aloitetaan kaula-aukon teko:  Neulo oikein 18 silmukkaa, päättele keskeltä 22 silmukkaa. Neulo loput 18 silmukkaa oikein. Jatka neulomalla ensin toinen olka valmiiksi. Jatka aina oikein neuletta, kavenna aina joka toisella kierroksella pääntien reunasta 1 x 2 silmukkaa ja 3 x 1 silmukkaa. Kun silmukoita on jäljellä 13, neulo vielä kaksi kierrosta ilman kavennuksia ja päättele silmukat. Neulo toinen olka samalla tavalla.

Neulo vielä toinen vastaava kappale.

Kaulus:
Luo taas 58 silmukkaa. (Huom. tässä kaulurissa kaulus on varsin korkea (33cm). Jos haluat matalemman kauluksen, pienennä hieman silmukkamäärää.) Neulo aina oikein noin 134 kierrosta, tai kunnes kappale on niin korkea, että se yltää hyvin kaulan ympärille (mulla noin 43cm). Päättele silmukat.

Viimeistely:
Liitä kaulus putkiloksi pistelemällä tai silmukoimalla aloitus ja lopetus kierros yhteen. Liitä sitten etu- ja takakappale yhteen olkasaumoistaan. Lopuksi liitä kaulus etu- ja takakappaleeseen (kaula-aukkoon). Että kappaleet saa yhdistettyä siististi, kannattaa merkkata nuppineuloilla etu- ja takakappaleiden keskikohdat. Jaa sitten vielä kauluri kaula-aukko neljään osaan ja merkkaa kohdat nuppineuloilla. Aseta sitten kaulus paikalleen siten, että kauluksen neljä nuppineulaa asettuvat etu- ja takaosien olkasaumojen kohdille sekä keskikohtiin. Minä yhdistin kappaleet neulalla ja langalla, virkkuukoukulla olisi varmaan myöskin saanut melko siistin sauman.


Kauluri on mitä helpoin tehdä, rasittavin ja vaikein osuus on aivan ehdottomasti tuon kauluksen liittäminen etu- ja takakappaleeseen (mietin muuten tosi pitkään että miksikä tuota kaulusta voi sanoa. Kirjoitin jo postauksen käyttämällä termiä "kaulaosuus". Jokke sitten ehdotti, että miten olis "kaulus". Hmph.). Helpompi olisi ollut tehdä kauluri tietenkin poimimalla kaula-aukosta silmukat puikoille ja neulomalla oikein nurin niin kauan että riittää. Mutta jotenkin ainaoikein neulos miellytti enemmän silmää, joten tällä mentiin tälläkertaa.

****

Hei torstaina olisi ystävänpäivä! Jenkkiblogit ja -sivustot pursuilee jo sydämiä, nuolia ja rakkautta, mutta suomen blogistaniassa se näkyy vähemmän. Muistatteko te ystäviä ystävänpäivänä muutenkin kuin lämpimillä ajatuksilla?

-hanne
↧
Search

SYDÄN

February 13, 2013, 11:50 pm
$
0
0

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ TEILLE LUOTTOLUKIJAT, KÄSSÄSISKOT, BLOGIMURUT, KOTIJOUKOT, SATUNNAISET BLOGIIN EKSYJÄT JA ÄIDIN MARKKINOINNIN TULOKSENA SIVUILLE SATTUNEET!

HAPPY VALENTINE'S DAY EVERYONE!

*****

Sydämen malli löytyi googlekuvahaun kautta yllättäen tutulta sivulta, Santun Majasta. Juu juu, hamahelmiä yhä. Avaimenperät/mitkäliekoristeet tein kolmelle kollegalle, meidän lounastreffijengille. Tekis ehkä vähän mieli väittää, että koska me työssämme nähdään ja arvioidaan monenmoisia tikku-ukkopiirustuksia, piirsin tähänkin ukot ikäänkuin vitsikkäästi työhömme viitaten, mutta valitettavasti tosiasia on, että tuo on ehkä suurinpiirtein se mihin mun piirustustaidot riittää. Toi toinen vasemmalta oon minä, niinkuin saatatte tunnistaakkin. Mä oon siinä rakkautta täynnä ja sydämet silminä, sillä ystävät on mitä parhain juttu, eiks je!

-hanne
↧

LAPSUUS KÄSILLÄ [haaste?]

February 18, 2013, 11:47 am
$
0
0


(pikkuinen Hanne, päässään äidin tekemä, lemppareista lempparein hiirilakki) 

Mä oon harrastanut (suurinpiirtein tässä järjestyksessä) tyttökerhoa, pianonsoittoa, kuoroa, ratsastusta, teatteria, karatea, kitaran soittoa, modernia tanssia, hokutoryu jujutsua, kuntosalihommia ja brasilialaista jujutsua. Lisäksi oon tietty kaikkina aikoina lukenut enemmän tai vähemmän ja kirjoitellut vähemmän tai enemmän. Erityisesti liikuntaharrastukset tuppaa mulla jäämään puolitiehen, mutta niin on kyllä jäänyt näköjään musahommatkit, teatterit sun muut.

Mutta käsityöt! Siinäpä on se yksi ja ainut harrastus ja puuha, josta oon ihan aina nauttinut aivan valtavasti, oli kyseessä sitten koulun käsityöt, ohjatut harrastukset tai omat näperrykset. Mä oon aina ajatellut, että oon saanut kässäinnostuksen ikäänkuin äidin maidossa, mutta kaippa se loppujen lopuksi on monen (muunkin) asian summa. Siihen on varmasti tarvittu äidin näyttämää mallia ja kannustusta/ohjausta, sopivassa määrin haasteita ja onnistumisen kokemuksia, hyvä käsityöopettaja, ohjausta laajasti eri tekniikoiden pariin, tietty sitä luontaista innostusta ja ehkä ennen kaikkea mahdollisuus ite kokeilla ja todella tehdä.

(huomatkaa tutun oloinen eilen teini fontti :)

Mä täytin tammikuun lopussa 30, tai kuten isän mielestä asia kuuluu ilmaista; "eräännyin ja lähdin kulkemaan neljättäkymmenettä". (Mä kuitenkin itse suosisin tuota termiä "kolmekymppinen"..) Jotenkin tuo uusi kymmenluku kai innoitti nyt vähän nostalgioimaan, ja kun viikonloppuna vierailin vanhempieni luona, kaivoinkin esiin joitakin ensimmäisiä käsitöitäni. Olipas mukavaa vähän fiilistellä ja yrittää muistella koska ja millä mielin mikäkin työ on syntynyt. Jos olisin silloin blogannut, olisi nämä varmaankin päässeet esille. Hassu ajatus! 




Patalaput.
Nämä lienee mun vanhimpia hengissä säilyneitä käsitöitä, kiitos äidin suojelun. Päällimmäisen patalapun virkkausajankohdaksi äiti epäili hieman ennen kouluikää. Mulla on tästä hyvin etäisiä mielikuvia, lähinnä noista väreistä. Mulla on myös epämääräinen fiilis, etten olisi ollut tähän kovin tyytyväinen, siitä kun tuli vähän tommonen suunnikas. Nirkkoreunakin meni miten sattui. Alla oleva on ehkä aavistuksen uudempi, varmaankin ekaluokkalaisena tehty? Tein sen semmoisilla minikokoisilla kangaspuilla, ne oli aivan ihanat! Todellinen jämälankaprojekti! Pidin siitä, että noilla pikku kangaspuilla sain tehtyä hienojakin töitä ihan itte, ilman apua.


Käsityöpussi.
Veikkaanpas että melkein kaikilta teiltä löytyy tämmöinen tai hieman vastaava, ekalla tehty vohvelikangaspussukka? Ah, koulun ensimmäiset käsityöt! Tämän teosta mulla on yksi tosi selkeä muistikuva. Meidän piti tuolloin aina langan loppuessa jonottaa opettajan luo vaihtamaan uusi lanka. Mulla oli langa vähissä ja jonotin jo melkeinpä jonon etunenässä, kun opettaja huomasi lattialla kanavaneulan. "Kenen neula tämä on?" opettaja (semmoinen vanha kansakouluopettaja) kysyi. Mää niin nokkelana tyttönä huudahdin: "mun......ei ainakaan!!" Mielestäni olin hauska, opettajan mielestä nenäkäs ja ärsyttävä (opettaja saattoi olla oikeassa) ja se komensi mut jonon perälle! Mua hävetti niin paljon, että meninkin takas paikalleni jatkamaan työtäni sillä mun onnettomalla langan jämällä niin pitkään kun pystyin. Voi mua! Huonoja sanavalintoja ja tilannearvioita jo vuodesta -90!



Poppanaliinat.
Ala-asteen ensimmäisten luokkien aikoihin kävin joka kesä serkun kanssa käsityökeskuksessa lasten kutomakurssilla. Muistelisin käyneeni ainakin kolmena kesänä näillä kursseilla. Jälkeen päin ajatellen nämä kurssit on vaikuttanut kovasti mun käsityöinnostuksen syntymiseen, kangaspuilla työskennellen ja hyvässä ohjauksessa saa kyllä aikas taatusti onnistumisen kokemuksia! Tuotoksina näillä kursseilla oli ainaskin kaksi mattoa, shaali, ryijy, ripsiliina ja monen monta poppanaliinaa; sekä tapletteja että pidempiä liinoja. Muistelisin, että tuo alempi liina on ensimmäisen kursin tuotoksia, päällimmäinen on taas vähän uudempi. Huomatkaa värimieltymysten muutos!


Reppu.
Tämä on ollut niin mun suosikki! Voi vitsi mikä kangas! Vaikka oikeastaan, jos tuo kangas olisi vähän toisen värinen (tai ylipäänsä vähemmän värinen...), saattaisin pitää kankaan vesivärimaalausta muistuttavasta tulppaaniprintistä kovastikin. Luulisin tämän repun syntyneen ala-asteen (ehkä) nelosluokalla, siinä on vuori ja kaikki! Tekoprosessista en muista juuri mitään, mutta sen kyllä muistan, että reppu oli tosi mieluisa ja olikin valmistumisensa jälkeen ahkerassa käytössä. Oli jotenkin hieno fiilis, kun oli ite onnistunut tekemään jotain näin käyttökelpoista.

Räsynukke.
Tämänkin valmistumisen ajoittaisin ehkä about nelosluokalle tai niille main. Nukke on siis myös koulun käsityötunneilla syntynyt. Aika kova työ tässä oli, kun tehtiin vaatteet ja kaikki! Tämän tekemisestä mulle on erityisesti jäänyt mieleen nuken silmät, muistan että olin ihan superylpeä kuinka hyvin ne onnistuivat, vaikken ollut aikaisemmin kirjonut. Monen muun nukella karsasti paljon pahemmin!



Nuken sukat tein kotona muuten vaan, muistaakseni aikas paljon nuken valmistumisen jälkeen...ehkä vasta ala-asteen loppupuolella? Olin juuri oppinut kantapään tekemisen, joten pitihän sitä vielä lisätreenata. 

*****

Hei, mää sain hullun ajatuksen.  
Uskaltaisinkohan haastaa teitä muita kässääjiä ja tee-se-itse puuhailijoita muistelemaan myös omia lapsuuden väkerryksiä ja askarteluja? 

Ehkä niitä lempparitöitä, tai niitä koulun pakkopullia? Miettimään, mikä on teitä innostanut ja kannustanut, tai miksei niitäkin, mikä on jättänyt traumoja? Tiedän, että täälläkin on monta lukijaa, jotka on palannut käsillä tekemisen pariin vasta aikuisiällä! Löytyykö kaikkien ala-astetöistä tuo sama räsynukke ja vohvelikangaspussi? Tai ehkä puutöinä tehty jakkara? Löytyykö kaikkien muistoista ainakin yksi patalappu, josta ei tullut ehkä ihan niin suora tai pyöreä kun piti? Onko joku tietty työ, ihminen, kokemus, mikä on vaikuttanut suuntaan tai toiseen?

Olispas hauska kuulla teidän muiden kokemuksia!

Muistella voi vaikka tänne kommentoimalla tai postauksella; kuvin tai sanoin, yhden tai vaikka kymmenen työn verran. Haastakaa muitakin! Ja jos postaatte, niin vinkatkaa ihmeessä mulle, jooko jooko!

*****

Mähän voisin oikein vielä virallisesti haastaa muistelotalkoisiinvaikkapasHupsistarallaa Terhin, juuri villin loikan käsityöyrittäjäksi tehneen Nousevan Myrskyn Liisan, Neulovan Nartun elikkäs Soilen, just 4v. täyttävän Piipadoo -blogin Piian ja Paulan, ja lähtiskös No Home Without You -blogin Kaisa mukaan, jonka neulomisura käynnistyi viime syksynä aikas kunnioitettavalla rykäyksellä!

Saa käyttää, mut ei oo pakko hei! (eli Putousta seuraamattomille tiedoksi, että ei siis tarvi tietenkään jos ei pystyjaksavoitaiehdi, mutta jos joo, niin huippuahuippua!)

;)

Mukavaista alkuviikkoa itse kullekin!

-hanne
↧
↧

(EI NIIN) UUSI NEULEKIRJASTO

February 21, 2013, 12:46 pm
$
0
0

Nostalgisissa tunnelmissa näköjään edelleen (ja kiitos vaan kaikille tuonne edellisen postauksen kommentipoksiin jo muistelunsa jättäneille, huippua)!

Ootteko koskaan käyneet kirppareilla / kierrätyskeskuksissa (tai mummolassa) selailemassa noita vanhoja kässäkirjoja? Seinäjoella ollessani piipahdin jälleen kerran Hyllykallion SPR:n kirpparin hyllyjä selailemassa. Sieltä löytyy aika kasa tommosia abouttiarallaa 30-vuotiaita neulekirjoja ja kansioita, joista löytyy esim. ohjeita symppaattisiin lastenvaatteisiin ja taidokkaisiin kirjoneuleisiin, ristipistokaavioita, vanhoja tekniikoita ja sun muuta. Mä oon noita kirjoja jo ennenkin hamstrannut, ja nyt lähti taas kaksi kirjaa mukaan, 1e kappalehintaan. Hupsista vaan! Nyt ostetut UUSI NEULEKIRJASTO -kirjat on vähän "uudempia", tuolta 80-luvun loppupuolelta. Aiemmin mukaan on lähtenyt noita alimmassa kuvassa oikealla näkyviä keltaisia kirjoja, joissa julkaisuvuodet asettuu tuonne 70-80 -luvun taitteeseen.



Joo, voi olla ettei esim. tuo punainen tiikerineule oo ihan just nyt pääsemässä mun puikoille. Mutta nämä ovat kuitenkin sen verran vanhoja ohjeita, ettei näitä oikein netistä löydä. Hamsteri minussa pitääkin ajatuksesta, että voin jemmata kasvavaan käsityökirjakokoelmaani palan tällaista käsityöhistorian havinaakin. Eihän sitä tiedä jos vaikka vuoden päästä oliskin pakko saada tommonen tiikerineule. Tai toi merimiesneule. Vaikka Jokelle?

Käykääs ihmeessä tsekkaamassa löytyiskös aarteita! Mut hei seinäjokiset, äläkää ny sitte tryykäkkö kaikki mun apajoota tyhyjäämähän!



-hanne
↧

JumppaDiscoHanne

February 25, 2013, 11:38 am
$
0
0

Hellurei taas kaikki!
Meinasin olla ensin näitä postaamatta, mutta koska pidän käsityöblogia, jossa voin esitellä tekemiäni käsitöitä, niin eiköhän nämä hieman kyseenalaiset käsityötkin voi tänne kelpuuttaa. Kaikesta huolimatta. Kävin nimittäin viikko sitten ostamassa Lankamaailmasta neon pinkkiä (Jaiks!) Svarta Fåretin FREJA -akryylilankaa (isompi Jaiks!), ja neuloin niistä säärystimet sekä verkkokämmenikkäät (isoin Jaiks!). Jämistä tein vielä hiusdonitsin. 


Mulla on kuitenkin selitykseni! 
Lauantaina nääs tanssittiin kahden ystävän synttäribileitä 80-luvun teemassa. JumppaDiscoHannen asustukseen kuului säärystimien ja kämmenikkäiden lisäksi aidosti about kasikytluvulta peräisin olevat lenkkarit, nahkainen vyölaukku sekä ylisuuri mikkihiiripaita, joka kävi läpi pienen modauksen. Asua täydensi neon oranssi toppi, neonkeltainen toppi (toimi vesiraja -hameena) sekä sähkön siniset sukkahousut. Kirpparilta lähti vielä mukaan setti rannerenkaita, joista kaksi pääsi pienellä tuunauksella korviksiksi. Sitte vähän kreppirautaa hiuksiin, ponnari korkeelle pään päälle ja keltaista kynsilakkaa kynsiin. Avot!

Olipas virkistävää vetää päälleen jotain todella epätyypillistä. Tämän rooliasun rohkaisemana nähtiin Hanne myös tanssilattialla, ja semmosta ihmettä ei kuulkaas yleensä päästä julkisilla paikoilla todistamaan! Hieman ehkä hölmöltä tuntui näinkin paljon neuloa yhden illan asua varten, mutta panostus palkittiin, ja erimukavan illan lisäksi mää pokasin vielä parhaan asun palkinnon. Saatoin kyllä ehkä alleviivata illan aikana muutaman kerran, että olen ihan tätä iltaa varten tehnyt nämä ja nämä, mutta silti! Voittoon, vaikka sitten säälipistein!

Lyhyesti, säärystimet syntyi nelosen puikoilla, silmukoita oli 48. Neuloin säärystiminen alkuun ja loppuun noin kymmenisen kiekkaa 2 oikein 2 nurin joustinneuletta, ja keskelle 3 oikein 2 nurin joustinneuletta. Säärystimen kokonaispituus oli about 36 cm. 

Kämmenikkäät tein myös nelosen puikoilla. Silmukoita oli yhteensä 26, kämmenikkään alkuun ja loppuun neuloin viitisen riviä oikein-nurin -joustinneuletta. Verkkokuvio syntyi toistaen koko ajan *2 oikein yhteen, langankierto puikolle*. peukun reiän tein päättelemällä about puolessa välissä kämmenikästä 4 silmukkaa ja seuraavalla kieroksella lisäsin samaan kohtaan 4 s. Ei, en tehnyt peukalokiilaa, vaikka äiti onkin opettanut että aina kannattaa tehdä. Mutta kun mä ajattelin, sit olis kyllä jo lipsahtanut ylipanostamisen puolelle! Kämmenikkään kokonaiskorkeus oli noin 12 cm.

Hei lämpimät terkut vielä Kerän lauantaisen neuletapaamisen naisille, joiden seuraan pääsin lauantaina pistäytymään, kun pikaviisiitillä tampereella sattui sopiva rako. Oli kyllä erityisen mukavaa sielläkin, vaikka en näiden neonvärien, verkkohanskojen ja akryylilankojeni kanssa ollutkaan ehkä kovin vakavasti otettava neuloja. Tosi ymmärtäväisesti kaikki kuitenkin muhun suhtautui. Meen kyllä uusiksikin, toivottavasti pian!

-hanne
↧

MONKEY ISLAND

March 3, 2013, 11:40 am
$
0
0

Koska pikkuveli sai jo omat Sonic kupinalusensa, niin pitihän tietenkin isoveljellekin olla omansa! Vähä niinkun lapsena, molempia oli tosi tärkeää ärsyttää silleen tasapuolisesti. Tai no, ehkä isoveljeä kuitenkin vähän enemmän, koska onhan se nyt isomman sisaren osa.

Juhan hamahelmi -kupinalusissa seikkailee Monkey Island -pelin hahmoja. Sonicin muisti teistä aikas monikin omasta lapsuudestaan, mutta veikkaanpas että tämä on teille vähän vieraampi? Monkey Island oli (on) omalaatuisella huumorilla maustettu pc-peli, jossa seikkailee merirosvoksi halajava Guybrush Threepwood. Peli on seikkailu-/ongelmanratkaisupainotteinen, joten tässä pelissä ei räiskitty ja räjäytelty vaan...no, tuumailtiin ja keskusteltiin. Jopa miekkataisteluja voitettiin valitsemalla Guybrushille eri kommenttivaihtoehdoista ne nokkelimmat loukkaukset. Ne, joille tämä peli on tuttu, kiittänevätkin yhä peliä englannin kielen taidon hiomisesta. Ja samasta syystä multa tämä jäi silloin aikoinaan ala-asteelaisena kesken. Eip vaan meikäläisen enkunkielen taito ja kärsivällisyys riittänyt! 


Vasemmalla on pelin päähahmo, merirosvoksi halajava Guybrush Threepwood sekä oikealla Mêlée-saaren kuvernööritär Elaine Marley, josta myöhemmin tulee Guybrushin vaimo.

Pelin pahis, Karibianmeren pelottavin ja hirmuisin merirosvo/haamu LeChuck sekä Apinasaarten myyttinen Kolmepäinen apina.


Aavistuksen omaperäinen ja suulas myyntimies Stan S. Stanman sekä Mêlée-saaren miekkamestari Carla.

Tässä pelissä oli Soniciin verrattuna asteen verta enemmän pikseleitä, mikä asetti tietty hieman haastetta, kun jokaisessa kupinalusessa oli helmiä vain 19x19 kappaletta. Hahmot saattoikin toteuttaa vain tuolleen osittain. Toisaalta niistä tuli ihan mielenkiintoisia noin tehtynä. Vaatii ehkä vähän pelin tuntemusta että hahmottaa, mitä alustoissa on.

Tuo Kolmepäinen apina on mulla vielä tekeillä täydessä koossaan, yritän saada sen toimimaan hiirimattona. Onko kukaan koskaan kokeillut tehdä hamahelmistä hiirimattoa? Mahtaiskohan toimia?


Vipana vielä meikän eka versio tuosta Guybrushista. Tämä pitkähiuksinen, parrallinen ja takillinen versio oli mun mielestä hienompi (eli komeampi, heh), joten tein sen. Mutta sitten sain kuulla että tämän näköinen Guybrush seikkailee vasta Monkey Island 2:ssa, kun nämä muut hahmot ovat taas ykkösestä. Ou nou! Eihän se nyt käy lainkaan päinsä! Mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen, sillä tältä hamahelmihamsterilta ei kuulkaas tyttäret hyvät lopu ihan heti hamahelmet kesken, ehei!

p.s. Tervetuloa vaan Juha kupinalusia noutamaan :)

-hanne
↧
Viewing all 283 articles
Browse latest View live
Search