Quantcast
Channel: eilen tein
Viewing all 283 articles
Browse latest View live

TERVEHDYS

$
0
0

Hyvää naistenpäivää, te ihanat naiset! Paninpa merkille, että teitä bloggerin kautta blogia seuraavia on jo yli 800! Hurja määrä! Yhä ja ikuisesti oon innoissani jokaisesta teistä, niin googlen, naamakirjan, blogilistan kuin bloglovinin kautta seuraavista. Ja tietty myös kirjanmerkkiläisistä. Muiskista teille!

Mulla vähän tässä kiirettä pitää, niin käsityörintamalla (=vapaa-aikana) kuin työrintamalla, pää surraa niin että sen pysäyttämiseen illalla tarvitaan sopivassa määrin univelkaa ja muutama tiukka ottelu Sanajahtia. Käsityörintamasta sen verran, että nyt just mun aikaa vie mukavat yhteistyökuviot, niistä lisää enemmän ehkä loppukuusta! Jee!


Mulla ei ole nyt esitellä teille mitään valmista, mutta laitetaan ilmoille pientä tuntumaa siitä, mitä tässä on ehkä työn alla, ja tartunpas samalla pitkästä aikaa haasteeseen. Mulle on tupsahdellut haasteita ainakin  Silmukan saalistus, Rosmariini, Keltainen tupa ja perunamaa -blogeista sekä Kerästä. Tänkjuu tänkjuu! Tarjolla olisi satunnaisten asioiden ja outojen tapojen kertomista sekä kässäkysymyksiin vastailua. Kun en osannut päättää mihin tarttuisin, tein vähän niin kuin yhdistelmää. Tässä siis satunnaisia ja ehkä vähän outoja asioita.

1) Mulla ei oo koskaan ollut oksennustautia, ei ees lapsena. Pärjään tällä yleensä aika hyvin "mä en oo koskaan" kilpailussa. (Saanko pisteen?)

2) Mun oikea käsi nyrkistyy usein kun mä haukottelen.

3) Tiättekste, kun puhutaan siitä että liikkuminen laukaisee endorfiinituotantoa ja tuo sellaisen hyvän olon tunteen? Mulla tämä toiminto on kyllä harmillisesti epäkunnossa. En pidä liikkumisesta. Liikkumisen jälkeen on tyytyväinen olo vain koska a) olen tyytyväinen itseeni että sain raahattua itteni liikkeelle ja b) liikunta on siltä erää ohi.

4) Mä en pysty pitämään lainkaan silmä-/aurinkolaseja, koska mua alkaa aina kutittamaan ihan sietämättömän paljon tuosta nenänvarren syvennyksestä...miksikä sitä nyt sanotaan?

5) Mä olen kosketusallerginen lehmille, saan siis ihottumaa niihin kohtiin ihoa, joilla kosketan lehmää. Huomasin tämän, kun tein nuorempana lomitushommia vanhempieni navetassa. Olin samaan aikaan ottamassa kissaa, ja halusin varmistua etten ole altistunut kissoillekin. Soitinkin siis terkkariin (tuolloin Turkuun) ja sanoin että haluaisin allergiatesteihin, koska tiedän olevani ainakin lehmälle allerginen. Linjan päässä oli syvä hiljaisuus, ja sitten hoitaja tokaisi "Missä sä oot lehmiä nähnyt?". Kyllä, todella, olen näitä esihistoriallisia ja sukupuuttoon kuolleita otuksia päässyt museossa silittämään, ja siinä tämän allergian huomasin. Huoh.

Mukavaa viikonloppua!!
-hanne

MUMMA

$
0
0

Mulla on semmonen mumma, että se ei meinaa muistaa syödä, jos joku ei ole kirjottanut sille kalenteriin että syö. Mutta villasukan kantapää sujuu yhä tosta vaan, ja ristipistotöissä jälki on uskomattoman tasaista, vaikka ne syntyvät ilman ompelukehikkoa. Ja joka liinan reunat on käsin pallistettu (=käännetty). 

Pistää miettimään, että mihinkähän sitä sitten itse pystyy 83-vuotiaana. Toivottavasti muuhunkin kuin avaamaan läppärin kannen uusimpien blogipostauksien tsekkaamiseksi, heh! Oispas kiva itekkin voida silloin vielä sukittaa ja liinoittaa koko suku. Mä oon tämänkin talven kulkenut melkeimpä kokonaan mumman tekemissä villasukissa. Uusimmat sain jalkaani tänään.


Osa mumman joululahjasukkakasaa jouluna 2011. En muista monetko parit tässä oli, mutta niin monet kuitenkin, että kun mumman lasten, lasten puolisojen ja lasten lasten sukat oli paketoitu, alettiin sukkia jakamaan niille satunnaisille vierailijoille, jotka sattuivat meillä siinä joulun alla pyörähtämään. Tämän vuoden kasa oli aiempaa pienempi, mutta kyllä siinäkin reilusti toista kymmentä sukkaparia oli. 


Myös ristipistoliina taitaa löytyä jo meidän jokaisen kaapista, osalta useampikin. Mieluiten mumma käyttää liukuvärjättyjä lankoja, mutta sekin on kuulkaas tarkkaa puuhaa. Äiti kertoi just, että tuosta alla olevasta väristä mumma oli saksinut pois kaikki vaaleimmat osiot. Eivät ilmeisesti sopineet värisuunnitelmaan :)




Yllä siis mumman käsin kääntämät reunat. Eipä riittäisi mun kärsivällisyys. 

Mä taidan tästä mennä jatkaan noiden käsitöiden tekemisen treemaamista vielä muutaman kymmenen vuotta! Palaillaan taas, ystäväiset!

-hanne

LOPU JO

$
0
0

Nimittäin talvi. Jooko. Mä mielestäni sanoin sulle, rakas talvi, heipat jo melkein kuukausi sitten, kun laahustin kotiin räntäsateessa. Ja mielestäni sä vastasti kans että joo, heippa vaan, roiskaisemalla loskavedet mun päälle auton ajaessa ohi. Niin kysynpä vaan, että mikä tää juttu nyt on? NIIN? Lunta sataa, ja on hulluna pakkasta? Sääennusteet meinaavat että "talvinen sää jatkuu maaliskuun loppuun saakka".  Lähtisit jo, pliis, aurinkokin on jo tullut takaisin. Antaisit sille nyt kunnolla vuoron.

Mä vaan en oo talvi-ihmisiä, ekat pari kuukautta on ihan mukavaa, mutta sitte sais jo tulla taas kevät. Kevätaurinko paistelee jo niin, että että tekis mieli heittää pipot ja lapaset poikes, mutta ei, ei vielä. Käsityörintamallakin kutkuttelisi kaikki keväiset ja kesäiset jutut. Kompromissin omaisesti teen hieman lämpimimpiin ilmoihin sopivat kämmenikkäät, mutta paksusta ja lämpöisestä langasta. Aloitin Joken kämmenikkäät jo pian Noki -huivin valmistumisen jälkeen, mutta lanka loppui kesken. Hain täydennystä Louhittaren luolan Kokko -lankaan Kerästä tuossa taannoin, joskin toisen värisenä (Munakoiso), sillä te olitte kuulemma ostaneet Noki -värin loppuun! No eipä siinä mitään, kaunis se on tämäkin.


Lanka on niin paksu, että peukut on tommoset möltit vaan, mutta kivasti nuo kuitenkin istuu käteen. Silmukkamäärä kämmenikkäissä on huimat 20 ja puikkoina nro 8, joten näissä ei kauaa nokka tuhissut, vaikka se nyt näin talvena muuten sitten tuhiseekin mulla ihan koko ajan. Niisks!

Hei, ihana kiitos vielä teille kaikille Mumma -postauksen lämpimistä, herkistä muistoista ja kommenteista, joita tosi moni tänne jakoi. Kiitos! Äitini aikoo näyttää postauksen ja kommentit mummalle, niin menee sitten terkut varmasti perille :)

-hanne

LIUKU

$
0
0

Kun mä tiistai-illalla viimeistelin neljännen matonkuteesta virkatun korin liukuvärjäystä kolmen päivän sisällä, Jokke kysyi multa, että tuleeko näistä mulle nyt sitten "uusi hamahelmiväkertely". Se taas luulee, että mukamas innostuin vähän turhan paljon ja pitkäaikaisesti taannoisiin hamahelmipuuhiin. Ja nyt sitten ehkä näihin liukuvärjättyihin, virkattuihin koreihin. Ei pidä paikkaansa, sanoo Hanne virkatessaan viidettä koria. (Mihin mä nämä kaikki tungen?)

Mutta kuten kuvasta näkyy, nämä on vaatinut vähän tämmöstä tuotekehittelyä, tai enemmänkin värjäystekniikan hiontaa, että saa tuon värin liukumaan, eikä vain töksähtämään. Niin että laitetaan ainakin kolme ekaa harjoittelun piikkiin!


Mut hei, pointtina oli se, että tämäpä vasta on kivaa! Jotenkaan ei ole tullut aiemmin kauheasti näiden värjäystouhujen kanssa puuhailtua. Toki virkatessa voisi raidoittaa väreilläkin, mutta sit pitäis olla kaikkia värejä monta ja voi että on mukamas hankalaa.. Nyt suunnittelmissa on jatkaa tätä ah niin trendikästä liukuväritouhua ehkäpä vessanmatolla, tai miten olis patalaput? Enkä virkatut saunasukat? Tai hei, jos kääntäisi ajatuksen toisinpäin ja ottaiskin värillisen kuteen, jonka liu'uttaisi kloorilla väristä valkoiseksi? Tai miksei ihan tavallisia villasukkiakin voisi liukuvärjätä? Onko joku kokeillut? No, pysytään nyt tälläkertaa vain näissä kuteissa.


ONTELOKUDEKORIN LIUKUVÄRJÄYS


Jos joku muukin harkitsee innostumisen kokeilemista, niin tässä vähän yhteenvetoa tähän astisista kokeiluista. "Tähän astisista" siksi, kun tiiän jo nyt, että ei tämä taida tähän yhteen postaukseen jäädä. Mä kokeilin nyt kahta eri tapaa toteuttaa tuota liukua. Suosittelen tapaa 2. mutta laitetaan molemmat ilmoille. Kokeilin myös kahta eri väriä, molemmat ajavat asiansa.

MATERIAALIT:

- Virkattu kori, esim. tällä ohjeella. Tämän postauksen korit on tehty Lilli-ontelokuteesta (kierrätyspuuvillaa). Seuraavaksi kokeilen trikookuteen värjäystä.
- Ruokasuolaa
- Ämpäri tms. astia värjäystä varten
- Käsinvärjäykseen sopiva väri. Kokeilin kahta: 
 
DYLON -väri (saatavilla perus automarketeista). 
  • Plussat: helppo saatavuus, matala värjäyslämpötila. 
  • Miinukset: puolet kalliimpi, pidempi värjäysaika, vähän värisävyjä. 
DEKA L batiikkiväri (omani ostin Hobbypointista). 
  • Plussat: paljon värisävyjä, edullisempi, lyhyt värjäysaika. 
  • Miinukset: löytyy vain askarteluliikkeistä, värjäyslämpötila on korkea.
  
OHJE:




Tapa 1

Valmistele väripaketista löytyvän ohjeen mukaan. Käytännössä siis keitä vettä, sekoita värijauhe pieneen määrään (noin 1/2 L) kuumaa vettä ja lisää suolaa ohjeen mukaan. Sekoita. Lisää sitten seokseen vielä vettä ohjeen mukaan. Tarkista suositeltava lämpötila. Kastele vielä kori läpikotaisin lämpimässä vedessä.

Kasta sitten kori väriveteen niin syvälle, että väri ulottuu siihen kohtaan, mihin haluat sen korkeimmillaan ulottuvan. Pidä koria vedessä noin 10 sekuntia. Nosta kori ja kaada värivettä jonkin verran pois. Laita kori takaisin väriveteen, anna korin olla värissä pari minuuttia. Nosta kori pois, ja kaada värivettä taas pois. Laita kori takaisin väriveteen, anna sen nyt olla 5-10 minuuttia. Kaada väriä vielä kertaalleen pois, ja anna korin olla värivedessä niin kauan, että värin ohjeessa oleva värjäysaika tulee täyteen (30-45min).

Huutele kori kylmässä vedessä hyvin. HUOM. tässä kohtaa värjätty osio päästää niin paljon väriä, että se tuo sävyä myös värjäämättömään osioon. Huuhtele siis värjätty osio alaspäin, jos haluat välttää valkoisen osion sävyttymisen. Pese sitten kori vielä lämpimässä vedessä, peruspesuaineella (käsin). Suosittelen jättämään kori kuivumaan siten, että värjätty osio on ylhäällä. Tämä lisää ehkä vielä aavistuksen verran liukua.





Tapa 2

Valmistele väripaketista löytyvän ohjeen mukaan.Käytännössä siis keitä vettä, sekoita värijauhe pieneen määrään (noin 1/2 L) kuumaa vettä ja lisää suolaa ohjeen mukaan. Sekoita. Lisää sitten seokseen vielä vettä, mutta noin puolet vähäemmän kuin ohjeessa ohjeistetaan laittamaan. Tarkista suositeltava lämpötila. Kastele vielä kori läpikotaisin lämpimässä vedessä.

Laita värjäysämpäriin värivettä niin vähän, että vain tummimmaksi osioksi haluttava osa jää väriveteen. Anna korin olla näin noin 20 minuuttia. Lisää sitten kuumaa vettä, kunnes värivesi yltää hieman korkeammalle. Anna värjäytyä näin noin 5-10 min. Lisää taas jonkin verran kuumaa vettä, anna värjäytyä noin 2 min. Lisää vielä kerran vettä, anna korin värjääntyä kymmenisen sekuntia.

Huutele kori kylmässä vedessä hyvin. HUOM. tässä kohtaa värjätty osio päästää niin paljon väriä, että se tuo sävyä myös värjäämättömään osioon. Huuhtele siis värjätty osio alaspäin, jos haluat välttää valkoisen osion sävyttymisen. Pese sitten kori vielä lämpimässä vedessä, peruspesuaineella (käsin). Suosittelen jättämään kori kuivumaan siten, että värjätty osio on ylhäällä. Tämä lisää ehkä vielä aavistuksen verran liukua.


Sittenpä vielä näytteitä koreista ja menetelmäkehittelystä:

KOKEILU NRO 1. / VÄRJÄYSTAPA 1. 
 (DYLON-väri, Sunflower yellow)


KOKEILU NRO 2. / VÄRJÄYSTAPA 2. 
(Deko L batiikkiväri, nro71 Lemon)



KOKEILU NRO 3. / VÄRJÄYSTAPA 2. 
(DEKO L batiikkiväri, nro 102 brilliant red)


Kommentteja vielä...
Tummimman väriraidan värjäysaika tuntui jotenkin ihan hölmön paljon pidemmälle kuin noiden muiden raitojen, mutta kuten ylläolevista kuvista näkyy, lopputuloksessa tämä kuitenkin erottuu vain vähän. Vaaleampien raitojen värjäysaika pitää siis olla huomattavasti lyhyempi ja tuon haaleimman värin vain ihan nopea "dippaus".

Tapa 2. oli mun mielestä siis parempi, koska se oli jotenkin siistimpi (ei tarvinnut lotrata sen väriveden kaadon kanssa), lisäksi pelkän veden lisääminen myös kokoajan konkreettisesti muutti värivettä vaaleammaksi ja näin ehkä osaltaa hieman korosti tuota liukuefektiä. Varsinkin tuossa punaisessa korissa se ensimmäinen värierä oli ihan supertumma ja luonnossa väriero näkyykin hieman voimakkaammin.


Ai niin vielä. Ylläolevan korin tein tuon lasimaljakon ylle sopivaksi. Tämä lähtee äidille pääsiäismaljakoksi, varo vaan!  

-hanne

PÄÄSIÄISKANANEN

$
0
0

Hellurei, ja rentouttavaa pääsiäistä itse kullekin! Mä ainakin nautin olostani! Kindermunia, höyheniä, lomaa ja kuten Etelä-Pohjanmaalla on Lankalauantaina tapana; trulleja ja pääsiäiskokkoja. Ja mainitsinko jo, että loma?

Äidille tuodun pääsiäismaljakon kaveriksi virkkasin eilen kanan, jonka tärkeänä tehtävänä on pitää lämpimänä pääsiäisaamupalalle keitetyt kananmunat. Ja värjäysinnostuksen pyörteissä (edelleen...) kanaseni sai hieman keltaista väriä ylleen, vaikka oisihan tuo voinut olla kokonaan valkoinenkin. Tämä on nyt toistaiseksi tämmöinen minimalistinen heltaton ja harjaton kana, mutta jos pääsiäisvieraat alkaa kutsua tätä pääsiäisankaksi, pitänee lisätä vielä nekin. Kanaan mahtuu 6-7 munaa. Tässä vielä ohjekin, joskin tämä tulee taas ehkä aavistuksen liian myöhään, hih.

OHJE


Materiaalit:

Kude:Lilli-ontelokude
Menekki: reilu 350g 
Koukku: nro 8 tai 9
Tarvittaessa kangasväriä

Vartalo:
Jätä alkuun pitkähkö pätkä lankaa (viimeistelyä varten) ja virkkaa 32 ketjusilmukkaa. Käänny ja jatka virkaten kiinteitä silmukoita aloittaen koukusta laskettuna toisesta silmukasta. Kerroksen lopussa virkkaa 1 kjs, käänny. Virkkaa taas koko kierros kiinteitä silmukoita (molempien lankojen ali). Virkkaa lopussa jälleen 1 kjs ja käänny. Jatka kuten edellä, virkkaa yhteensä 17 kerrosta, tai kunnes kappale on noin 21 cm korkea (leveys noin 38 cm). Jätä loppuun myös melko pitkä pätkä viimeistelyä varten, katkaise lanka ja vedä se viimeisen silmukan läpi. 

Nokka:
Virkkaa (keltaisella) 3 kjs. Virkkaa sitten 1 kiinteäsilmukka koukusta laskettuna toiseen silmukkaan,  virkkaa sitten seuraavaan silmukkaan puolipylväs. Katkaise lanka ja vedä se silmukan läpi.

Kana taitellaan suorakaiteesta alla olevan ohjeen mukaan:


Taita kappaleen toista reunaa siten, että se yltää suorakaiteen puoleen väliin asti. Virkkaa/pujottele  sitten alareunan reunojen läpi niin, että taitos pysyy paikallaan (kuva 2). Käännä myös toinen reuna puoleen väliin asti ja virkkaa myös tämä alareunoistaan kiinni (kuva 3).

Virkaa/pujottele sitten yläreuna koko matkalta kaksin kerroin reunoistaan kiinni (kuvat 4 ja 5).



Viimeistely:
Mä liukuvärjäsin hieman kanaa, samalla kun värjäsin kudetta nokaa ja kiinnitysnauhoja varten. Kiinnitä nokka paikalleen. Leikkaa ja pujota paikalleen kaksi sopivan mittaista pätkää kudetta, niin että kanan selässä olevan aukon saa suljettua.

Nyt mä lähden tästä ulos kokon ääreen karkottamaan noitia, varokaas vaan!

-hanne

LAPSUUS KÄSILLÄ [yläasteella]

$
0
0
Muistatteko vielä Lapsuus käsillä -haasteen, jonka heitin jokin aika sitten ilmoille? Huippua, että niin monet teistä tarttui haasteeseen kommenttilaatikossa ja blogeissa! Esim. Kastehelmi-,  Susannan työhuone-, Ei mikään ole turhaa- ja Puikkoillen, koukkuillen -blogeissa on muisteltu vanhoja hienouksia.  

Hupsistarallaa -blogin Terhi oli tarttunut haasteeseen oikein kaksin käsin, ja teki postauksen ensin ala-asteaikaisista töistä ja sitten yläasteaikaisista töistä. Mää tietty haluan kans! Tuossa ekassa postauksessa kun oli vain ala-astejuttuja. Ensin en kyllä muistanut kuin kaksi työtä yläasteelta, mutta kun pääsin pääsiäisenä vanhempien luo penkomaan paikkoja, niin jo vain alkoi löytyä tuttuja juttuja, joten tässä tulee satsi yläasteaikaisia kässäilyjä.


Ullan pikku liina
Tämän muistin ehkä ensimmäiseksi, katkerin mielin. Ullan "pikku" liinan valitsin yläasteella virkkaustyöksi NIMEN perusteella. En ollut kauhean innostunut liinan virkkauksesta, joten otin työn alle liinan, joka lupasi olla pieni. Mutta jännä juttu, ei se ollut. Niin että terkkujaa vaan Ullalle sinne jonnekin; mun mielestä pieni tarkoittaa halkaisijaltaan ehkä noin 20cm leveää liinaa, ei tuollaista 50 senttistä, kiitosta vain. Virkkasin tätä mielestäni ikuisuuden (murrosikäisen teinin mittapuulla mitattuna) eikä siitä edes tullut hyvä! Reunat kupruilee niin ettei liinaa taida pelastaa edes tiukka pingotus. Kovia takaiskuja nuoren kässääjän elämässä.


Olohousut
Mulla on tuntuma että housut olisi ollut jonkinlainen pikainen välityö yläasteella, tai ehkäpä tein nämä ihan vaan muuten vaan kotona? Ainakin nämä on nopeasti tehdyn oloiset...Kuvassa housut istuu tietenkin kohtalaisesti, mutta kun näitä hetken pitää, asettuu tuo haarojen väli tuosta etumuksesta vähän silleen kuin mulla olisi hieman...no, jotain miehekkäämpää mukana housuissa. Viehättävän näköistä kerrassaan, voinette kuvitella! Nämä ovat kuitenkin äärimmäisen mukavat, ja jalassa edelleen aina kun lomailen vanhempieni luona. Ja kiitos löyhähkön mallin, näihin mä mahdun edelleen!


Olkalaukku
Tämä laukku oli mun pitkän suunnittelun tulos ja kuten kankaasta näkyy, sitä on pidetty PALJON. Muistan, että olin tähän kauhean tyytyväinen. Ei siinä mitään ihmeellistä ole, tuollainen peruslaukku, aika perustytölle, mutta se oli juuri sellainen kuin halusin. Tämän tein yläaste aikana (ehkä loppuvaiheissa?) kotona itsekseni. Tai no, todennäköisesti äidin avustuksella. Päällykangas on ohuehkoa villakangasta, sisällä on vuori ja kankaiden välissä on vielä kolmas kangas joka on jonkinlaista tykkyä materiaalia, niin että laukku pysyy hyvin muodossaan.


Säärystimet
Yläasteaikoina tuli myös neulottua aika paljon. Mutta hyvät ystävät, värien käyttö ei ole koskaan ollut mun vahvimpia puolia. Yläasteella olin näemmä jumittunut neulehommissa erityisesti tuollaiseen tylsähköön vihreään. Vai johtuikohan se vain ysikytluvusta? Äiti löysi mulle ylläolevien säärystimien lisäksi esim. kaulahuivin, jossa vuorotteli kahta erisävyistä vihreää ja tiedän että mulla on vanhempien luona toinenkin (puolivamis) kaulahuivi, samalla vihreällä tehtynä. Ja jossain kaappien perällä makaa isälle tehdyt sinivihreät(?) sormikkaat. Ja aina raitoja.


Kynsikkäät/lapaset
Ja juuri kun sain kerrottua jumittaneeni vihreyteen ja raitoihin, niin näiden kanssa on otettu kyllä kaikki aseet käyttöön. Huomatkaa nirkkoreuna, kirjoneule, joustinnele, raidoitus ja kynsikäs/lapanen -yhdistelmä. Peukalokiilakin löytyy, tottakai, eikä yhtään vihreää! Mulla ei oo mitään käryä minkä numeron näistä sain mutta yritystä on ollut ainakin kahdenkympin edestä! 


Gaala -mekko
Tämä mekko syntyi luullakseni yhdeksännellä, sillä tein mekon ysiluokkalaisten gaalaan, joka oli meidän koulussa ikään kuin yläasteversio vanhojen tanssiaisista. Harmikseni en löytänyt kuvia missä mulla olisi tuo mekko yllä, joten päädyinkin sovittamaan mekkoa. Saatatte arvata, että tuosta sovitusyrityksestä olisi saanut tänne varsin hupaisan kuvasarjan, mä oon aivan ilmeisesti nimittäin kerännyt kilon tai kaksi tässä viimeisen neljäntoista vuoden aikana (!!?) Mutta luontainen itsesuojeluvaisto piti mut kuitenkin kaukana kamerasta tämän yrityksen aikana, joten ei, ette nyt näe kuvia, joissa minä yritän pujottatua ainakin kolme numeroa liian pieneen mekkoon mitä mielenkiintoisimmin menetelmin.

Mä muistelen, että en olisi ollut ihan kauhean tyytyväinen lopputulokseen, mutta tämän mekon tekeminen on jäänyt kyllä mieleen mieluisana projektina. Erityisesti siksi, että meillä oli tosi vapaat käden mekon kanssa. Mulla oli selkeä visio mallista ja sen värimaailmasta, ja sain tehdä mekon juurikin tämän vision mukaan. Mä ajattelisin että se on aikas tärkeää, varsinkin juurikin yläasteella.

Olisinkohan mun käsityöinnostus jatkunut, jos olisi pitänyt tehdä aina just niinkuin opettaja sanoi, ja just niistä kankaista, mitä opettaja antoi? Äiti muisteli yhtä mun ala-asteen työtä (joka jäi kuvaamatta siihen ekaan postaukseen..), että olin kerran tullut yhden kankaanpainantatyön kanssa itkien kotiin siksi, kun opettaja oli käskenyt mun painaa työhön lisää kuvioita ja tämä oli mun mielestä pilannut koko työn. Montakohan tällaista kokemusta tarvitaan, että käsityöinnostus hiipuu pois? Niin että kolme HEI huutoa kaikille niille kässäopettajille, jotka tukevat luovuuteen ja vapauteen!

*****

Hei ja pakko vielä mainostaa, mä olin tänään Villavyyhdin järjestämällä värttinäkehruu -kurssilla, JEEE!!! Ja keskiviikkona heti perään meen rukkikehräämään. Ja nyt jo kuulkaas mulla kököttää tässä sylissä muotopuoli ja ah niin rakas eka oma lankavyyhti! Laittelen tarkempaa raporttia tästä jahka ehdin :)

-hanne

VÄRTTINÄKURSSILLA

$
0
0


Lauantaina vietin mitä mukavimman päivän värttinäkehruukurssilla Helsingissä Villavyyhdissä. Olin jotenkin unohtanut, kuinka antoisaa on uuden oppiminen. Tai kuten tässä tapauksessa, uuden oppimisen yrittäminen.  Mutta kuitenkin. Ja yllätyin, kuinka onnellinen sitä voi olla ihan vaan siitä, että saa päivän lopuksi pidellä käsissään itse kehräämäänsä lankavyyhtiä. Olkoonkin muotopuolilankaa, joka näyttää sitä että se olisi kehrätty käyttäen apuna raastinta ja vähän vasaraa.

Sunnuntaina langan pesemisen ja kuivaamisen jälkeen kuljin vyyhti kädessäni ympäri kämppää, silittelin sitä välillä, ihailin, vähän nauroin sille ja silittelin taas. Hannen pieni vammavyyhti. Mietin joskos neuloisin siitä jotain. Pitäisi vaan päättää, että jos neuloisin, niin käyttäysinkö nro 3 puikkoja, vai nro 10 puikkoja, koska suurin piirtein tällä välillä langanpaksuus vaihtelee.



Mulle koko värttinäkehruu oli täysin mystinen toimitus ennen kurssin alkua. En varmaan olisi tunnistanut edes tuota hassua hyrrää värttinäksi. Mutta se se on kuulkaas on. Värttinä. Kurssilla käytiin myös läpi, että millainen on se värttinä, johon Prinsessa Ruusunen satuttaa sormensa, ja kuinka virheellistä tietoa Disneyn kuvittajat värttinästä tarjoaa, aika perusteellinen kurssi siis! Ylläolevassa kuvassa on mun ihan ensimmäiseksi kehrätty säie. Siitä se sitten lähti. 


Tältä näyttää kehrääminen värttinällä, muutaman vuoden harjoittelun jälkeen. Värttinään pyöräytetään vauhtia, jolloin se jää pyörimään hyrrän tavoin ilmassa, kiertäen samalla villakuituun kierrettä. Kuullostaa helpolta? Tässä kehrääjänä tietenkin Villavyyhdin Jenni, meidän muiden touhu ei ollut ihan yhtä sutjakkaa, mutta eipä se tietenkään voisikaan olla. Kurssikaveri, Kerroksia -blogin Pitko sanoi osuvasti, että Jennin homma näytti siltä, että villatopsin sisällä on piilossa lankakerä, mistä Jenni vetelee rennosti valmista lankaa. Siltä se tosiaan näytti, kun oma värttinä taas siinä rinnalla karkaili pyörimään väärään suuntaan ja kopsahteli kesken kaiken lattialle.


Yllä meikä kertaamassa lankaa yksisäikeisestä kaksi säikeiseksi. Se oli vähän helpompaa, ainakin jos ei hukannut heti alussa langan päitä kerän sisään, kuten allekirjoittanut. Kuvasta kiitos Tarja Kuismalle!


Kuva: Tarja Kuisma

Ja onnellisesti valmista, kerrattu lanka värttinästä vyyhdinpuille ja valmis vyyhti kainaloon. Mä itse lähdin kurssille lähinnä siksi, että ajattelin että kun tietää vähän miten lanka syntyy, ymmärtää myös muutenkin paremmin miten se missäkin neuleessa käyttäytyy. Syvälliseen ymmärrykseen on vielä matkaa aika monen lankatopsin verran, mutta jo nyt kyllä osaa arvostaa jokaista vyyhtiä taas asteen enemmän (koska vielä aiemminhan en pitänyt langasta juuri lainkaan....eiku...).


Siinä se on. Mun pikkuruinen vyyhti. Huomenna jatkan Villavyyhdissä Jennin opastuksella rukkikehruuta, saas nähdä mitä siitä tulee. Mutta jo nyt pidän tästä, kehräämisestä siis. Loputtoman rentouttavaa hommaa, ja vaikka tämä vaatii HIRVEÄSTI harjoittelua, niin näköjään tämmöiseen pörrölankaankin voi olla pieni kässääjä kovin kovin tyytyväinen. Jos teillä on mahkuja osallistua joskus vastaavalle kurssille, niin suosittelen kyllä lämmöllä kokeilemaan.

Kiitokset kurssikavereille seurasta ja kannustuksesta, Tarjalle kuvailujeesistä & kuvista, ja tietty Jennille opastuksesta!

-hanne

RUKKIKURSSILLA

$
0
0

Mukavaista lauantai-iltaa ystävät!
Nyt on pakko hieman hehkuttaa taannoista rukkikehruukurssia. Keskiviikkona vetäisin buranaa naamaan pitämään kurissa keväistä vierastani flunssaa, ja kipaisin rukkikurssille Villavyyhtiin. Mä olin edellisenä iltana kokenut valaistumisen villan käsittelyn kanssa värttinäkehruuta harjoitellessani, ja odotinkin näitä opintoja innolla. Mä oon epäilemättä isältäni perinyt mieltymyksen vekottimiin, joiden tarkoituksena on hoitaa joku työ aiempaa nopeammin ja näppärämmin (poikkeuksena tähän neulekone, jonka kokeilemiseen en oo toistaiseksi tuntenut vetoa). Niinpä epäilin jo valmiiksi, että pitäisin ehkä rukilla kehräämisestä vielä enemmän kuin värttinällä kehräämisesti.

Ja kyllä, kyllä, näinhän se oli!

Vaikka onhan molemmissa puolensa tietenkin...rukilla kehrääminen on (mun mielestä) helpompaa, ergonomisempaa ja paaljon nopeampaa; kärsimättömänä ihmisenä pidin siitä, että rukin kanssa sai aikas nopeasti valmista, tai ainakin valmiimpaa. Toisaalta taas värttinällä kehräämisessä on jotain erittäin meditatiivistä, eikä sen kanssa oikein voi lipsahtaa liialliseen tehokkuuteen, käsillä tekemisenhän pitäisi kuitenkin olla ennen kaikkea rentouttavaa puuhaa. Mainittakoon vielä, että värttinä maksaa vähintäänkin 500€ vähemmän kuin rukki, ja mahtuu vaikka käsilaukun pohjalle, toisin kuin rukit...Mutta silti!


Kurssilla käytettiin modernia rukkia, jotka eroavat perinnerukeista kokonsa ja ulkonäkönsä lisäksi myös sillä, että niissä on useimmiten kaksi poljinta, mikä helpottaa kovasti hommaa. Yllä Villavyyhdin Jenni näyttää mallia. Tällä kurssilla keskityttiin nyt yksisäikeisen langan kehräämiseen, lisäksi me saatiin ottaa näppi- ja jalkatuntutumaa erilaisiin rukkeihin. Mä ihastuin Schachtin Ladybug -rukkiin, joka oli simppeli hallita ja sieltä edullisemmasta päästä. Ja arvatkaa nyt vaan, mikä siintää tämän materialistin hankintatoiveissa tulevaisuudessa...Onneksi tähän akuuttiin innostukseen auttaa Villavyyhdin rukit, joita saa käydä kaupassa polkemassa.

Yllä siis ihastuttava Ladybug. Joo, punainen ei ole mun väri ja suosisin ehkä ennemmin kokonaan puista vehjettä, mutta tämä se on kuitenkin nyt ajatuksissani kehrännyt vielä ehkä hieman möykkyistä ja yli- tai alikierteistä lankaa, mutta omaa, itsetehtyä lankaa kuitenkin.

Tuonne värttinäkehruu -postaukseen oli pari jo kommentoineet pitävänsa myös kehräämisestä. Onko teistä muista kukaan kokeillut? Suositteko värittinää vai rukkia? Entäpäs perinnerukkia vai moderniarukkia?

-hanne

TEIN JA TEIN

$
0
0

Eka mä tein lankaa ekan kerran ikinä. Olin siitä iloinen, sen kaikista möykyistä ja mytyistä, lirukohdista ja alikierteestäkin. Piti saada kokeilla tehdä siitä jotain, vaikka paksuuden vaihtelun vuoksi tiesin, että tulos olisi vähintäänkin vino. Eka kokeilin puikoilla, mutta päädyin koukkuun nro 7. Siitä tuli pannunalunen, malli syntyi pään sopukoista työn tuoksinnassa.


Tommonen noin. Mutta nyt mua kuitenkin vähä mietityttää, että oisko se pitänytkin jättää vyyhdiksi, oisko se ollut kivempi säilyttää silleen? Kehystää vaikka. Tehdä semmonen kollaasi, missä on nuo kolme-ekaa-ikinä vyyhtiä on rinnakkain, numeroituna, 1., 2. ja 3. Oisko se ollut parempi kuiteski? Se sopisi mun täydellisen käsityöhuoneen seinälle, joka on siellä täydellisessä talossa, minkä saan sitten vielä joskus.


Vasemmalla nro 2 ja oikealla nro 3. Ne ovat jo selvästi ykköstä tasalaatuisempia, joskin omalla pikku lisämausteella tietty. Kolmonen on paksudeltaan jossain ehkä isoveikan tuntumassa. On tää vaan hauskaa puuhaa. Nämä ovat siis värttinällä kehrätty koko joukko, rukkin ääreen en ole ehtinyt sitten viikonlopun kurssin, vaikka sormia (ja jalkoja) syyhyttäis!!

-hanne

ALKU

$
0
0

Mulla on ollut käytössä töissä kohta kolme vuotta Gollan violetti kännykkäpussi, josta en pitänyt silloin kun sen sain, enkä pidä vieläkään. Nyt se on kaupan päälle vielä kauhtunut ja kulahtanut. Oikea kaunotar siis. Kohta saman kolme vuotta (!) oon yrittänyt tehdä itelleni uutta kännykkäpussia. Kerran pääsin jo loppuun asti, kuva näkyy tuossa alla. Mutta sitten mä ollutkaan tyytyväinen neulepussukan muotoon, se oli mun mielestä vähän liian kapea kehyksiinsä. Siispä jatkoin ruman Gollapussin käyttöä (!?) ja jätin tuon neulepussukkaparan lojumaan käyttämättömänä mun kässäkassin pohjalle. Onneksi yksi toinen toimintaterapeutti adoptoi lopulta tuon neulepussukan käyttöönsä.

Mutta nyt hyvät ystävät, viikonloppuna vihdoin aloitin mun oman kännykkäpussukan tekemisen, ja nyt aion päästä loppuun asti! Niin! Asian varmistamiseksi ajattelin laittaa alun tänne näytille. Sitten mun on ihan pakko saada tuo valmiiksi. Pussukkan etupuolelle tulee tuo kolme ja puolivuotiaan Hannen omakuva, jonka kirjoin viikonloppuna (kera kissankarvojen, heh). Ja ettei tule väärinkäsityksiä, niin kyllä, mulla oli oikein onnellinen lapsuus. 

Miksi tämä aikaansaaminen on joskus niin kauhean vaikeaa?



























-hanne

ILMA(PALLO)PALLOTTELUA

$
0
0
Toimintaterapeutti minussa haluaisi vähä luennoida esim. tasapainon ja asennonhallinnan kehityksestä, mutta se olis varmaan aika tylsää luettavaa. Mutta sanonpa kuitenkin, että pallopelit on kyllä yksi parhaista keinoista tukea kokoinaisvaltaisesti lapsen motoriikan kehitystä.

Mutta pallot on kyllä aika vaikeita. Ehkä kun ne on niin pyöreitä. Ja niin nopeita. Mutta ilmapallot, ne on toista maata! Varppina jokainen lasten kanssa töitä tekevä toiminta- ja fysioterapeutti vannoo ilmapallojen nimeen, koska: a)ilmapallo liikkuu palloa hitaammin --> pelailu, ja sen harjoittelu, on huomattavasti helpompaa (ja vähemmän kivuliasta, toim.huom.)b) ilmapallolla voi pallotella myös sisällä  c) melkein kaikki lapset innostuu ilmapalloista.

Mä oon pelannut töissä monet erät ilmapallopesistä, -tennistä, -korista, -lentopalloa, ei-saa-ehtiä-maahan-asti -pallottelua ja kokeillut ilmapallonpompottelun ennätyksiä pompotellen kädellä, varpailla, kyynerpäällä, otsalla, pepulla, polvella ja muistaakseni kerran korvallakin, mutta se oli kyllä aika vaikeeta. Kokeiltaa vaikka.



Mutta jos pelaaja onkin kuitenkin vähän taitavempi, voi ilmapallottelua vähän vaikeuttaa, ja tästä päästäänkin vihdoin itse aiheeseen. Jos nääs ilmapalloon lisää tasaisesti painoa, liikkuu pallo vähän nopeammin kuin pelkkä ilmpallo, mutta edelleen kuitenkin hitaammin kuin tavallinen pallo. Ja näin on pelailu asteen verran haastavampaa. Silloin tällöin kaupassa näkyy kangaspussukoita, jotka on tarkoitettu ajamaan tätä samaa asiaa, mutta kollega ehdotti että kokeilisin tehdä itse.

No nyt lipsahti vähän tuonne työelämän puolelle, mutta kyllä nämä toimisi mun mielestä kotonakin? Ilmapallon tuunausta ja jämälankojen hävitystä?

OHJE

Kokeilin tehdä vähän erikokoisia pussukoita, ja pallon kokohan sen loppujen lopuksi määrittää. Jos käytössä on ohuempi lanka tai isompi pallo, kannataa lisätä joko ketjusilmukoiden määrää tai lenkkien määrää.

Lanka: Seitsemän veljestä
Koukku: nro 4
Menekki: 40 g
Ilmapallon halkaisija: 65 cm

Virkkaa 10 kjs ja sulje ringiksi piilosilmukalla. Tee rinkiin kiinteä silmukka, *virkkaa 8 kjs, tee rinkiin ks*. Toista *-* vielä 12 kertaa = 13 ketjusilmukkalenkkiä. Virkkaa 4 piilosilmukkaa ensimmäisen kjs-lenkin sivuun, ja vielä 1 kiinteä silmukka lenkkiin noin puoleen väliin, eli korkeimpaan kohtaan (kierroksen aloituskohta). *Virkkaa 8 kjs, virkkaa 1 ks seuraavan lenkin keskelle.* Toista *-* vielä 11 kertaa.

Kierros suljetaan kuten alla kuvissa: Eli virkkaa 4 kjs (kuva 1), tee kolmoispylväs, eli ota kolme langankiertoa koukulle (kuva 2), Pujota koukku läpi kierroksen aloituskohdasta (kuva 3), ota taas langankierto ja tee pylväs loppuun (= ota lanka koukulle, ja vedä kahden koukulla olevan langan kierron läpi. Toista vielä 3 kertaa). Nyt olet seuraavan kierroksen aloituskohdassa (kuva 4).

Jatka virkaten kierroksia eli virkkaa 8 kjs ja 1 ks seuraavan lenkin puoleen väliin ja sulje aina kierros kuten yllä. Tee yhteensä 20 kierrosta.







Virkkaa viimeinen kierros: *Virkkaa 1 kjs, tee 1 ks seuraavan lenkin puoleen väliin* toista *-* vielä 12 kertaa. Katkaise lanka ja vedä se viimeisestä silmukasta läpi. Päättele langanpäät.





Pujota sitten ilmapallo verkkopussukan sisään (lopetuspään aukosta) ja puhalla palloon sopivasti ilmaa. Katso että pallo asettuu hyvin verkon keskelle. Solmi ilmapallon suu.

Ja sit ois kuulkaa kohta vappu! Mikä mahtava keksintö, ilmainen vapaapäivä! Eikö oo yhtään hullumpi tuo seuraavalla viikolla tuleva helatorstaikaan, vai mitä!

-hanne

MÄ TEEN AINASKI ÄITILLE SYDÄMEN

$
0
0
Mulla oli taas yövieraana ihana pieni Miksu-serkku, joka "raktorikuskiksi" suhtautuu yllättävän innokkaasti aina näihin mun askarteluehdotuksiin. Me ollaan jo aiemmin askarreltu magneettiautoja, hamahelmijuttuja ja mä oon oon hyödyntänyt Miksun piirustuksia kirjontahommiin. Myös kutistemuovijuttuja me ollaan tehty ennenkin, ne jäi vain silloin kuvaamatta. Nyt Miksu itse ehdotti, että tehtäisiin taas niitä. 

Ja että "mä teen ainaski äitille sydämen". Ja niinhän se teki.

Kutistemuovi on varmaan kaikille jo tuttu? Ekan kerran näin näitä lasten kanssa tehtyjä versioita Craft and creativity -blogissa, ja sieltä löytyy myös tarkempaa ohjeistusta.  Meillä on tässä käytössä huurteinen kalvo, johon tarttuu ihan perus puuvärit. Reikä tehtiin tavallisella paperirei'ittimellä. Tämä on kyllä kiva puuhaa lasten kanssa, ja varsin siistiä, helppoa ja edullista. Näistä tuli nyt avaimenperiä. 

Ja tehtiin me taas hamahelmiäkin. Tuossa yllä näkyy rekka, siitä tulee ehkä magneetti, jos löydän jostain kaapin perältä magneetteja.

Mäkin sain vielä omat avaimenperäni, kun kauniisti pyysin. Oikealla on tietenkin bussi ja keskellä oon minä ja Unto -kissa, kuten kuvasta saattaa tunnistaa. Mun kuva on tehty tavallisilla tusseilla (ei siis pernament -tusseilla), nekin tarttui yllätten huurteiseen kalvoon.

-hanne

HUIVI JA LANKA

$
0
0

Toiset ne vetää jo t-paitaa päälle ja shortseja jalkaa, mutta mä vasta varovaisesti luovun välihousuista. Tuleeks se kesä nyt sitten oikeasti? Saako vielä postailla neulottuja, villaisia juttuja?

Mutta jos ostaa uuden takin, niin tarvii myös uuden huivin. Vaikka oliskin jo melkein kesä. Ihana ihana Cladonia on odottanut kärsivällisesti vuoroaan ja pääsi nyt puikoille aivan yhtä ihanan Araucania Botany Lacen kanssa. Cladonia löytyi Ravelrystä, mutta muistan nähteeni sen monissa suomalaisissakin blogeissa. Cladonia on kyllä semmonen malli, että semmosen jos joskus osaisi itse suunnitella, niin olisin kyllä yksi onnellinen kässääjätyttö! Botany Lace taas löytyi Kerästä. Mä sain osallistua Keräläisen kautta tässä keväällä yhteen projektiin, jonka myötä tutustuin tähän lankaan. Tässä huivissa tuo vihertävä/sinertävä lanka on Kerästä saatua (muistaakseni väri pt1798), ja keltainen (väri pt2114 ) on taas Botany Lace huumassa omatoimisesti hamstraamaani uutuusväriä. 

Ja sit vielä lankaholistin mainospuhe. Teitä on varoitettu!
Jos vain suinkin pääsette, käykää joskus ottamassa näppituntumaa tuohon Botany Laceen. Se on ehkä jämerin lanka mitä on vähään aikaan vastaan tullut. Chileläistä, käsin värjättyä ihanuutta. Se on varsin ohutta (mikä siis on ainakin mulle vähän sellainen nou nou), mutta sitä neulotaan kuitenkin peräti koon 3 1/2 puikoilla ja Cladonia -huivini tein nro 4 puikoilla. Langassa on tasainen, tiukka kierre, minkä vuoksi se joustaa kovasti. Tämä taas tekee sen, että isohkoista puikoista huolimatta langan jousto vetää valmiin neuleen tiiviiksi. Ja kun tuollaista ohutta lankaa neuloo isommilla puikoilla, niin neuleesta tulee pehmoista ja laskeutuvaa. Saatteko kiinni? Niin ja koska lanka on  merinovillaa, niin se on tietty suuuuperrr lämmintä. Aijaijai!



-hanne

ÄIDILLE

$
0
0

Äideille kerran HEI! 
Mä tein meidän äitille äitienpäiväaattosaunaan samaa kuorintavoidetta, jota mun Raisa ystävä teki mulle mun polttarisaunaan. Mä olin aivan ihmeissäni silloin tuon tökötin vaikutuksista. Toki olin lukenut juttuja tuollaisista DIY kuorintavoiteista, mutta silti, miten ihana tuntuma tuli iholle ihan vain tuollaisilla perusaineilla! Tässä hieman muunneltu ja näppituntumalla sekoiteltu ohje Raisan antamasta reseptistä.

DIY kuorintavoide


2-3 rkl oliiviöljyä
1 dl juoksevaa hunajaa
1/2 dl ruokosokeria
1/2 dl fariinisokeria
1 vanilijatanko

Lisää astiaan ensin öljy ja sitten hunaja, sekoita hyvin. Lisää vielä sokerit ja sekoita taas. Mä käytin tässä kahta eri sokeria, mutta lopputuloksen kannalta käynee yhtälailla mikä tahansa hieman karkeampi sokeri. Leikkaa vanilijatanko puoliksi ja halkaise puolikkaat niin että vanilijan siemenet saa kaavittua tangon sisältä. Sekoita siemet kuorintavoiteeseen. Kaada tökötti purkkiin ja laita vielä vanilijatangon puolikkaat kuorintavoiteen sekaan/päälle. Vanilijan tarkoitus on tuoda lähinnä aromia, sen voi korvata yhtälailla vanilijaesanssilla tai jollain muulla esanssilla (esim. sitruuna). 

Käyttö
Levitä kevyesti hieroen ympäri kehoa ja istahda hetkeksi saunaan. Huuhtele huolellisesti, kuivaa ja nauti pehmeästä, kosteutetusta ihosta, sekä ihanien äitien seurasta :)

-hanne

HANN€N PUSSUKKA

$
0
0

Nyt perin epäsuomalaisesti sanon, että mä oon ehkä vähän ylpeä tästä! Ensinäkin, koska sain ylipäätänsä tehtyä tämän valmiiksi asti! Ihan saavutus sinänsä, kun oon yrittänyt tehdä uutta kännykkäpussia kohta kolme vuotta. Oikeasti. Mä mukamas tituleeraan itteeni jonkinmoiseksi kässääjääksi ja kattokaa, minkämoista kännykkäpussia käytin vielä viime viikolla töissä! Niin noloa. Ja tällä kertaa en sano, että miks tämän tekemistä piti noin kauan roikottaa, että helpostihan se sitten syntyi kun vaan teki...En sano, koska ei se nyt ihan niin helposti syntynyt. Ei tämä nyt mitenkään ylivoimainenkaan ollut, mutta oli tässä vähän väkertämistä...ja minä ja ompelukone...no, sanotaanko, että me ollaan päätetty edetä meidän suhteessa hitaasti. Käydään ensin vähän vaan kahvilla ja leffassa...tiedättehän. Mutta nyt pussini on valmis, ja oon tästä sen verran innoissani, että aloitin tänään työpaikalla omalta osaltani viikkotiimin esittelemällä ensin kännykkäpussini työkavereille. First things first!


Toiseksi ylipistyn siksi, että tämä sopii kuin nenä päähän, tai sanotaanko että kuin kännykkäpussi olalle just mulle ja just mun työpaikalle, jossa saan palkkani mm. siitä että piirrätän melkeinpä päivittäin lapsilla osana arviointia ihmispiirustuksen. Nyt voin sitten itse näyttää lapsukaisille, että kattokaapas tämmösen mä oon piirtänyt joskus pienenä. Voidaan sitten vähän nauraa tuolle mutrusuulle yhdessä. Ja noille E:n viivoille. Koska olihan se nyt ihan mahdoton tehtävä muistaa, että kuinka monta viivaa siihen nyt tulikaan. Kolme on niin epämääräinen luku. Laitoin sitten varmuuden vuoksi muutaman ylimääräisen, niin ei ainakaan lopu kesken. Ja sitten voi tarvittaessa jakaa lisäviivoja vaikka A:han ja H:hon, jos vaikka niistä jää puuttumaan. 


Niin ja kolmantena ylpeyden aiheena on se, että tämä on ihan oikeasti käyttökelpoinen. No, en mä tiedän miten tällainen pussi voisi olla jotenkin toimimaton, mutta kuiteski, tämä toimii erityisen hyvin! Roikkuu tiukasti mun olalla, kun kiidän pitkin sairaalan käytäviä. Tein pussin silleen, että hihnan saa myös pois, jos sille päälle satun tulemaan. Hihnojen päissä on avainrenkaat ja pussin toisessa reunassa on papukaijalukko, jos tarvii saada vaikka avaimet tiukasti matkaan mukaan.


Mutta etten nyt aivan liiaksi ylpistyisi, niin annan itselleni miinuksen kangasvalinnasta. Kävin pussin nääs läpi teippiharjalla tämänkin kuvaussession aikana kolme erillistä kertaa, ja silti kuvissa näkyy...Tadaa! Kissankarvoja! Nyt joudun aloitamaan sitten joka päivä aamuni töissä silittelemällä tuosta hellästi ja rakkaudella irti tuota karvaa. No ei vaiskaa, en mä oikeasti, se sota on hävitty ajat sitten.

No joo, mä oon ehkä aika paljonkin ylpeä tästä.

Ja tässä vielä mun alkuperäinen työ vuodelta -86. Otin hieman taiteilijan vapauksia näin jälkikäteen tuon värimaailman kanssa...Mutta heittäkääpä mulle analyysi tästä kuvasta, jossa on siis meidän perhe. Miten tulkitsette kuvaa, jossa kaikilla ihmisillä on suu alaspäin (paitsi kissalla oikeassa reunassa?!?) ja MITÄ OVAT NUO PALLOT NOILLA IHMISILLÄ NILKOISSA? Huomatkaa, että myös tuo näennäisesti onnellinen kissa on kahlittu nilkastaan. Äidin mukaan mä piirsin yhdessä välissä jostain syystä aina ihmiset tällä tavoin. What? Suupielet väärinpäin ja kahleet jalkoihin? Mikä ihastuttava, iloinen lapsi! Ja kaikesta huolimatta mulla oli oikein onnellinen lapsuus! 

:D

-hanne

KERÄILYÄ HELSINGISSÄ!

$
0
0

Heihoi, oottekos pistäneet merkille, että Kerän Jonna ja Elina tekevät huomenna torstaina neulerynnäkön Helsinkiin kirjastoautoon tiskiliina-workshopin merkeissä? Meikä ainaskin ajatteli rynnistää puikkoineen heti paikalle, jahka työpaikaltani irtoan.


Kerän blogista poimittua tietoa:

Torstai 16.5. kello 16–21
Tiskirättityöpajat Helsingissä!
Kerä goes Helsinki! Vedämme päivän aikana kaksi tiskiliina-workshopia kirjastoauto Starassa. Opettelemme erilaisia pintaneuleita ja testailemme monenlaisia materiaaleja: voit tuoda mukanasi vaikkapa bambu-, puuvilla- ja pellavalankoja tai ostaa sellaisia meiltä. Tarvitset myös 4–5 mm:n puikot. Ensimmäinen työpaja järkätään Ruskeasuon pysäkillä (Kiskontie/Raisiontie) kello 16–18. Sieltä siirrymme Kruununhakaan, Liisankadun pysäkille, jolla neulomme kello 19–21. Vapaa pääsy, ei ennakkoilmoittautumisia. Tulkaapa mukaan neulomaan luovalla, letkeällä asenteella tiskiliina, joka kestää kulutusta, imee kuin unelma eikä haise. Ja tekniikoita voi toki soveltaa vaikka mihin neulontaan! Lue lisää Helsingin kirjastoautoista täältä: www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kirjastoauto/Palvelut/Helsingin_kirjastoautot(1010) ja täältä: www.facebook.com/kirjastoauto.Helsinki


-hanne

EIRAN LANGAT

$
0
0

No niin! Mä oon taas innoissani, varokaa vaan! Ootteko jo nähneet tai kuulleet Eiran Tukun lehdestä EIRAN LANGAT? Lehti näki päivänvalon viime viikolla ja mä sain sen kätösiini torstaina, kun kävin neulomassa Kerän Elinan ja Jonnan johdolla tiskirättiä Helsingin kirjastoautossa. Lehti on rakkaudella ja innolla tehty ilmaislehti(!!!), jota työstämässä on ollut Eiran Tukun ja Kerän tytöt sekä tässä numerossa blogaaja-vierailijana yhden ohjeen verran myös meikä! Wuhuu! Oli kyllä kerrassaan jännittävä projekti! Mä sain työstettäväksi Araucanian Botany Lace lankaa, josta tein lehteä varten ohjeen yllä ja alla näkyviin kämmenikkäisiin. Näiden jälkeen langasta syntyi myös tuo aiemmin esitelty Cladonia -huivikin.

Lehtiä on saatavilla Eiran Tukun jälleenmyyntiliikkeistä, Helsingistä löytyy esim. Lankatalo Priimasta, ja Tampereelta tietty Kerästä. Kannattaa syöksähtää hakemaan oma kappale! Niin ja Kerän blogissa on myös nähtävillä ohje lehden kesäiseen Kuin aurinko -toppiin. Mun ehdoton suosikki lehden ohjeista on tuo ihana ihana punainen duffelitakki. Mä en vielä tiedä kelle mä sen teen, mutta teen kyllä!


-hanne

BARCELONAN LANGAT

$
0
0
Hellurei!
Pahoittelen hiljaiseloa, se johtuu vain siitä että vietin tuossa tovin BARCELONASSA! Ai että. Jokke houkutteli mut mukaan mitä mainiommalle reissulle Primavera Sound -festareille kera huipun ystäväporukan. Meinasin hannata ensin ja jäädä kotiin, sillä äääää menee niin paljon rahaa blaablaablaa ja vitsi kun töissä on kiire, ei voisi olla yhtään pois päläpäläpää ja onko siellä nyt sitten varppina hyviä bändejä ja ja ja. Lisäksi missasin matkan vuoksi rakkaan ystävän polttarit ja työporukan kehittämis-/virkistyspäiväreissun.

Mutta olipa vaan kiva reissu! Luonnollisesti Primaveran kolmen päivän liput myytiin loppuun suurinpiirtein sinä päivänä kun lopulta päätin että lähden, mutta käänsin sen voitoksi päättämällä, että mähän otankin sitten vain kahdeksi päiväksi lipun jo shoppaan itsekseni lauantain Barcelonan lankakaupoissa! Mun piti kysyä teiltä täällä vinkkiä etukäteen, mutta enpäs enää ehtinyt postailemaan ennen matkaa. Voitte tietenkin näin jälkikäteen vinkkailla, että missä olisi kannattanut käydä. Ehkä sitten ensi vuonna! 

 
Neljästä etukäteen katsomastani liikkeestä yksi oli kai lopettanut (Persones Llanes) ja yksi (La Barcelana) oli mystisesti suljettuna, vaikka aukioloaikojen mukaan putiikin olisi pitänyt olla auki. Harmitus. Pääsin kuitenkin sisään asti viehättäviin Llanarium ja All you knit is love-putiikeihin. Ensimmäisessä oli meneillään neuletapaaminen, myyjä kertoi että kahden viikon päästä heillä järjetetään 24h neulontatapahtuma, huh huh!!  Ja joo, kunnon blogaajan tavoin otin putiikeista nolla kuvaa, pahoittelen!

Molemmista lankakaupoista löytyi yllättävän paljon tuttuja lankoja kuten esim. Rowania, Drops Designia ja Regiaa, sekä mulle ennestään vierasta (mutta näköjään suomestakin saatavaa) Malabrigoa. Hinnat huitelivat melkolailla myös suomen hinnoissa. Malabringon langoista löysin niin kauniin vyyhdin etten voinut jättää sitä kauppaan. Kamera ei tee värille oikein oikeutta, väri vaihtelee syvästä suklaisesta tummanruskeasta aina ihan vaalean ruskeaan. Outo värivalinta mulle, mutta niiiiiin kaunis.

Ja ei tietenkään lankakauppareissua ilman, ettei joku lanka jäisi kaivertamaan mieltä. Tällä kertaa se oli ihastuttavan, paikallisen Greta and the Fibersin (sivut ovat remontissa, mutta käykää katsomassa yrityksen blogi ja Facebook-sivut) merinovilla+silkki (!!) vyyhti. Pehmoista ja pitsisen ohutta ylellisyyttä. Mutta kun ei sattunut kohdalle täydellistä ja inspiroivaa väriä, niin sinne ne nyt sitten jäivät.


Barcelona jäi kyllä mieleen sympaattisena ja kiehtovana kaupunkina. Aika meni suurelta osin Primaverassa palellen (kyllä!! Säät ei aivan nyt osuneet kohdalle), joten pitää mennä vielä joskus takaisin enemmän ajan (rahan) ja kameran kanssa. 

*****

Hei pakko vielä kertoa miten sain kuin sainkin itseni mukaan niihin ystäväni polttareihin, jotka matkan aikana missasin. Otin nääs naamastani kuvasarjan mitä typerimpien ilmeiden kera, tulostin nämä luonnollisessa koossa, leikkelin taustat irti, liimailin naamavärkit tikkujen nokkaan ja annoin mukaan polttareihin. Ja kuulkaas, nyt on meikäläisen leijuvat naamat mukana vaikkas kuinka monessa kuvassa mitä polttareista on otettu! Niin että niin tärkeäksi mä oman naamavärkkini arvostan, kuviin on pakko päästä! Mutta ystävä arvosti elettä ja ainakin kävi selväksi kuinka kovasti olisin halunnut paikalle päästä, myös siis vartaloineni.

:)




-hanne

TUULEE LÄPI

$
0
0


Lankakauppa Kerän toissaviikkoiselta kirjastoautoreissulta lipsahti mun ostoskassiin kolme kerää LANG yarnsin pellavalankaa Linoa (väri Hiekka, 99), joista syntyi Barcelonan reissun aikana erittäin hyvin ilmastoitu paita. Mä tykkään, ei tuu hiki! Tekemisessäkään ei kovin kauaa päässyt vanhenemaan, kiitos pidennettyjen silmukoiden. Ohje on Kerän Jonnalta kinuttu, suosittelen muillekin kyseistä kinuamista. EDIT. Oho, tietämättäni neuloinkin yhtä Jonnan tulevan kirjan ohjeista! Eli viimeistään ensi syksynä on ohje siis saatavilla oikein kansissa! Mä kyllä vähän sooloilin ohjeen kanssa, kiitos ei-niin-sujuvan sisälukutaitoni plus hukassa olevien nro 5 puikkojeni. Mutta hyvä tuli silti!


Btw. Sen kerran kun eksyn kameran eteen ilman luottoautomaattilaukaisijaani Jokkea, niin kuvaussessioni päättyy aina syvään kunnioituksen tunteeseen muotiblogaajia kohtaan. Miten ne tekee sen? Ja melkein joka päivä? Täydellisen hillittyjä ja hallittuja Päivän asu -kuvia. Onko niillä aina joku valokuvaajafrendi mukana, vai saako ne todella automaattilaukaisijalla ja jalustalla otettua ite ne kuvansa? Mä en tajua. Mulla yleensä sadasta kuvasta viisi on käyttiksiä, jos kukaan ei oo sanomassa että hei Hanne nyt sun paita on rutussa, naama vinossa, hiukset suussa ja rajaus enemmän kohti pyllyä kuin selkää. Tai että hei toi kaukolaukaisin sitten näkyy nyt sun kädessä, oliko se tarkoituskin. Joo ei ollut ei. Kiva tausta voisi tietty auttaa, mutta en mä ny viitti mennä yksin tuonne kerrostalon takapihalle jalustan kans heilumaan. Hämmentävää. Käykö täällä muotiblogaajia? Valaiskaa mua! Miten te teette sen? Tai ehkä se sitten on vaan mallista kiinni...Treeniä treeniä!


Kuva-arvoitus. Mitä tässä tapahtuu?

-hanne

KIVI SYDÄMELLÄ

$
0
0

Mutta nyt on kyseessä positiivinen kivi. 
Olin taannoin ystävän polttareissa, joissa yhtenä ohjelmanumerona pidin morsiamelle ja muille halukkaille pienen askartelutuokion, jossa askarreltiin kiviriipus. Me samalta kylältä kotoisin olevat tytöt haluttiin antaa muualle muuttaneelle, ja nyt toiseen sukuun naivalle (mikä sinänsä on tietenkin ihan toivottavaa..) morsiamelle palan kotikuntaa matkalle mukaan. Ja ettei kodin ja juurien merkitys jäisi epäselväksi, on se hyvä vääntää ihan rautalangasta. Ja laittaa vaikka morsiankin vääntämään. Askartelussa käytetyt kivet ovat siis tosiaan ihan konreettisesti sitä kotikuntaa, sillä kivet hain varta vasten Nurmonjoen rannalta ja kirkonmäeltä.

Riipukset oli kaiken kaikkiaan varsin helpot ja nopeat tehdä, kunhan ensin vähän ottaa tuntumaa rautalangan vääntelyyn. Eikä materiaalitkaan paljon kustanna. Tällaiset kivikorut ovat jääneet mulle joskus mieleen Pinterestistä. En ollut silloin valitettavasti laittanut ylös lähdettä, mutta ystävämme googlehan näitä näppärästi etsii. Hyvä tutoriaali löytyykin esimerkiksi täältä ja jos haluaa vähän enemmän kikkailla, niin kannattaa vilaista myös vaikka tämä. Kuvissa näkyvissä koruissa on käytetty 0,8mm paksuista hopeoitua rautalankaa. Myös hieman ohuempi (0,6mm) ja hieman paksumpi toimivat, mutta mä pidin eniten tästä paksuudesta. Se säilyttää hyvin muotonsa, mutta on kuitenkin suhteellisen helposti muokattavissa. Kivien osalta vinkkinä, että mitä rouheampi ja kulmikkaampi kivi, sen helpompi se on kääräistä rautalankaan. 


Yllä näkyvä kivikoru on siis itse morsiamen käsialaa. Ylempi, koukerolla koristeltu kivi on taas polttarivieraan tekemä. Aikas sievät tuli, sanoisin! Ja juu, voihan tällaiset polttareissa askarrelut, kaulalla riippuvat kivet nähdä myös jonkinlaisena ehkä vähemmän positiivisena viittauksena avioliittoonkin, mutta varsin kaunis riippakivi tämä mun mielestä on! 
 
-hanne
Viewing all 283 articles
Browse latest View live