Quantcast
Channel: eilen tein
Viewing all 283 articles
Browse latest View live

TIIMARIA LÄMMÖLLÄ MUISTAEN

$
0
0

Voi Tiimari!
Kyllä mä muistan, kun pikkutyttönä käytiin kavereiden kanssa Seinäjoella Tiimarin ihmemaassa tuhlaamassa markkoja. Mä tykkäsin aivan kauheasti niistä pikkuruisista vihoista, joiden kannen kuva  toistui haaleana versiona vihon jokaisessa paperissa. Joskus ne jopa tuoksui jollekin hentoisesti. Kavereiden kanssa sitten kotona revittiin supervarovasti papereita irti ja vaihdeltiin niitä keskenään. "Sä saat multa näitä hevosen kuvia, jos mä saan sulta tuota kissaa." Emmä muista että olisin niillä vihoilla mitään muuta tehnyt, kuin vaan ihastellut kuvia. Eihän niihin oikein malttanut piirtääkkään. Ehkä joskus kirjoitin niihin jonkun erityisen tärkeän asian.

Kyniä piti kans aina saada, ja kumeja. Mä tykkäsin erityisesti niistä kumeista, jotka sai laitettua kynän päähän. Mulla on edelleen tallella myös joitakin suosikkikyniä, jotka oli niin ihania ettei niitä malttanut käyttää. Tai sitten ne oli niin älyttömiä, ettei niitä voinut käyttää. Kuten vaikka ne pehmoiset lyijykynät jotka taipui vaikka solmuun (mutta joiden lyijy oli niin kumista, ettei siitä jäänyt oikein jälkeä), tai ne mustekynät joissa oli joku 12 eri väriä, mutta joista toimi noin kolme väriä. Ja entäpä ne täytekynät, joiden sisällä on monta pientä terää, jokainen omassa pienessä muovitupessaan. Sitten niitä muovituppeja vaihdeltiin käyttöön sitä mukaa kun edellisen terä kului loppuun. Ja auta armias, jos hukkasit yhden - koko kynä kävi tarpeettomaksi!

Ja sitten oli ne askartelutavarat. Paperit, pikkuruiset kukat, piipunkrassit, leimat, kiiltokuvat, tarrat. Liimat, kreppipaperit, pahvit ja sakset. Ja hileet! Ja kirjepaperit! Päiväkirjat, superpallot, avaimenperät, viivottimet, penaalit.  



En voi sanoa että jäisin varsinaisesti kaipaamaan Tiimaria maksavana asiakkaana. Mun ostokset viime vuosien aikana ovat olleet lähinnä yksittäisiä kartonkeja, pari kynää, paketti hamahelmiä ja muutama kansio. Siis tavaroita, joita saan muualtakin. Voidaan pohdiskella myös sitä, että kuinka ekologisina ja kestävän kehityksen mukaisena voidaan pitää tällaisia tavarataivaita. 

Mutta kyllä mua silti vähän surettaa, että ehkä noin kuukauden päästä viimeisetkin Tiimarit sulkee ovensa. Tiimarilla on kuitenkin ollut aika vahva osa mun omalla askartelu-uralla, se on sekä innostanut että mahdollistanut. Ei niitä hileitä ja vihkoja silloin muksuna mistään muualta saanut kuin sieltä Tiimarista. Mutta nyt saa, ja sepä se ongelma kai onkin. Niinpä nyt saamme jättää hyvästit tuolle pienten tyttöjen ikiomalle kaupalle.

Eilen kävin pikaisesti piipahtamassa lähimmässä Tiimarissa, joka todellakin vielä löytyy vain parin sadan metrin päästä meiltä. Hetkellisen nostalgian kourissa ostin yhden ihanan prinsessakynän, sydänkumin ja pari miniminimini kokoista puuhakirjaa. Ostin myös pari yllä näkyvää neliönmuotoista pleksilaatikkoa, joita olen moneen kertaan havitellut betonimuoteiksi. Mutta ne ei ole olleet myynissä, ne ovat olleet myytävää tavaraa varten. 
Mutta nyt nekin oli kaupan. 

Jääkö teille Tiimaria ikävä?

-hanne

MITÄ NÄET TÄSSÄ KASSISSA?

$
0
0



Moniko teistä on esim. pääsykokeessa saanut tuijotella Rorschachin musteläiskätestin kuvia ja kertoa että mitä niissä näkyy? Mä oon ainaskin kertaalleen. Mä näen niissä usein ihmisiä, ja taisi siellä olla joku perhonen ja yksi lepakkokin joukossa. Mitähän se musta kertoo? Tässä kassin kuvassakin näen tanssivia naisia.

Syksyllä koulussa yhdellä visuaalisen suunnittelun tunnilla virittäydyttiin tunnelmaan ja kostuteltiin vesivärejä tekemällä musteläiskiä. Enpä ollut kokeillut tätä sitten yläasteen. Hauskaa puuhaa ja niin helposti kauniita (sekä ajoittain myös aavistuksen huvittavia) töitä. Isäinpäivä oli silloin just tulossa, ja opettaja ehdottikin, että me voitaisiin tehdä isäinpäiväkortit niistä läiskistä. Tuolla postauksen lopussa on yksi mun tekele. Voin kertoa, että se ei päätynyt isäinpäiväkortiksi. 

Mutta sitten joidenkin mutkien kautta tuli mieleen kokeilla tehdä musteläiskiä kankaalle kangasväreillä. Kokeilin ensin tilkkuihin erilaisia muotoja, värimääriä sekä kasteltua ja kuivaa kangasta. Kokeilin myös hieman ohennettua väripastaa. Paras lopputulos tuli loppujen lopuksi kuivalla kankaalla, perus painopastalla ja melko reippaalla värimäärällä.
 

MUSTELÄISKÄ KANGASVÄREILLÄ


Materiaalit
  • Emo -kankaanpainoväriä (vesiohenteinen painopasta)
  • Puuvillakangasta (omastani tein kassin, jota varten olin varannut 46cm x 100cm kokoisen kankaan)
  • Värin kiinnittämiseen silitysrauta
  • Suojapaperia, esim. leivinpaperia


  • Merkitse kankaalla esim. taitoksen avulla keskikohta, niin musteläiskän saa varmasti keskelle kangasta. 
  • Aseta kankaan alle suojapaperi, sillä väri tulee kankaasta läpi. Suosittelen leivinpaperia, sillä siitä näkee läpi miten väri leviää kankaalle.
  • Levitä (vaikka lusikalla) kankaan keskikohdan toiselle puolelle väriä epämääräisesti. Väriä kannattaa laittaa reippaasti ja epätasaisesti; välillä jätin muutaman millin korkuisia pieniä kasoja ja vanoja väriä, välillä vain taputtelin ja pyyhin lusikalla kevyesti väriä pintaan. Väriä tulee joka tapauksessa laittaa melko reippaalla otteella. Itse harjoittelin parille mallitilkulle, että löysin sopivan suhteen. HUOM. Kuvio leviää vielä jonkin verran, kun kangas painetaan kaksin kerroin.




  • Paina sitten kangas varovasti kaksin kerroin. Levitä väriä sormilla painaen ja pyöritellen leivinpaperin päältä. Tässä kohtaa pystyy jonkin verran vielä kontrolloimaan sitä, miten väri leviää (ainakin jos käytössä on läpinäkyvä leivinpaperi). Värikasoja pystyy siis painamalla "ajamaan" eri kohtiin. Käy koko pinta läpi, niin ettei väriä jää enää kasoiksi.
  • Kun väri on väri tuntuu levinneen tasaisesti, avaa kangas varovasti taas suoraksi.


  • Jos valmiiseen kuvioon on jäänyt aukkoja (kuten vasemmalla kuvassa) voi tässä kohtaa niitä vielä paikkailla esim. pensselillä ja kangasvärillä. Jos kuvion pintaan on taas jäänyt liikaa väriä, voit kokeilla pyyhkiä sitä varovasti pois.
  • Anna värin kuivua kokonaan
  • Kiinnitä väri huolellisesti silitysraudalla muutaman minuutin ajan silitellen. Koska väriä on käytetty paljon, jää kuvion kohta kuivuttuaan hieman koppuroiseksi. Kun kuvio on kiinnitetty, kannattaakin kangas vielä huuhtaista, niin kuvion kohta pehmenee. Pelkäsin, että väri leviäisi ja sotkisi kankaan, mutta ei levittynyt yhtikäs yhtään!

Kuvion nurjapuoli


Kuvion oikea (paino) puoli


Silitysvaiheessa huomasin, että loppujen lopuksi kuvion nurja puoli muistuttikin vielä enemmän musteläiskää, sillä väri ei ollut paikoin tullut kokonaan kankaasta läpi. Päädyinkin käyttämään oikeana puolena tuota "nurjaa puolta". Kannattaakin siis tsekata myös miltä nurjapuoli näyttää!

Oman ompelin tosiaan kassiksi. Se voisi sopia aika hyvin nyt keväällä käynnistyvien kankaan painanta ja värjäys -kurssien materiaalikassiksi, vai mitä? Nahkaiset hihnat olisi olleet tähän myös ihan superit, mutta sanokaa että mistä ihmeestä löytäisi sellaista paksua nahkaa, jota on esim. just laukkujen hihnoissa ja soljissa?!

 
Ja hei, tuossa yllä on kuulkaas yksi mun musteläiskökokeiluista silloin koulussa syksyllä. Lätkin värejä ja muotoja siis aivan summittaisesti paperille. Mitä tykkäätte? Mitä näette tässä kuvassa? 

ps. Tuo ei tosiaan päätynyt isäinpäiväkortiksi. 

-hanne

MUIJA

$
0
0


Oho, näiden Muijasukkien postaamisen kanssa meinas käydä köpelösti. Ne pääsivät nääs välittömästi niin aktiiviseen käyttöön, että kun vihdoin sain kameran, sukat sekä jalkani samaan paikkaan, oli sukat ehtineet jo kerätä aimo annoksen kissankarvoja, napanöyhtää ja vähän nukkaantuakkin. Mutta siinä ne nyt kuitenkin on! Sukat ovat siis jatkoa Marimekon innoittamille marisukille, joille kävi tuossa taannoin vähän hassusti. Mutta nämä muijaseni ovat kyllä mukavasti paikanneet karvasta pettymystä. Mä kovasti tykkään!


Pari sanaa näiden tekemisestä. 
Koska yhden silmukan kokoinen pilkkukuosi helposti häviävää venytyksessä (siis sukan ollessa jalassa), tein sukat varret aika isolla silmukkamäärällä sekä varsin rennoilla lankajuoksuilla. Kiinnitin huomiota myös lankadominanssiin. Koulussa opin, että yhden silmukan kokoiset kirjoneulepilkut kannattaisi nostaa aina seuraavalla kierroksella neulomatta, mutten tiedä oisko se toiminut tässä. Ehkä noiden yksittäisten pilkkujen kohdalla. Mutta ehkäs sitten kaaviota olisi pitänyt hieman muuttaa...No, pitää joskus kokeilla sitäkin. En nyt kirjoittele tarkempaa sukan ohjetta, mutta pientä vipuvartta kuitenkin, kun tätä on vähän kyselty. Eli, 

- Lankana käytin Drops Karismaa, mustaa ja luonnonvalkoista. Valkoista meni vähän (alle puoli kerää), mustaa lankaa taas noin kaksi metriä yli kaksi kerää (ARGH!), eli varmaan pari grammaa päälle 100g.
 
- Puikot ovat kokoa 3,5. Luulin koko ajan neulovani nelosilla, mutta huomasin toisen sukan lopussa että puikot onkin pikkasen pienemmät. Hups. 
 
- Silmukkamäärä varressa on 52. Kokeilin ensin 48 silmukkaa, mutta sillä määrällä kuvio joutui liian piukille jalassa, ainakin farkkujen päällä pidettäessä. Joustinta neuloin 8 kierrosta, sitten yhden kierroksen verran sileää ja aloitin kuvion alla olevan kaavion mukaan. Kuviota toistin 5 kertaa, plus kerran vielä tuo rivi 1. Liikoja silmukoita kaventelin kaksi pois heti kuvion jälkeen jalkapöydän päältä ja toiset kaksi sitten kiilakavennuksissa kantapään jälkeen, että pääsin takas 48 silmukkaan, jolla yleensä sukkia teen. Siinäpä se!
 


 - hanne

VOI VAUVAT

$
0
0







Nyt on kuulkaas vauvat muodissa mun kavereiden keskuudessa! Kaikki haluaa oman! Mutta sehän nyt on vaan hieno homma, sillä vauvoissa on monta hyvää juttua, esim. se, että melkeinpä kaikki vauvoille tehtävät vaatteet sun muut kässähommat on loputtoman sympaattisia. Voi esim. leikellä haalarin hevibändin paidasta, ja silti saada aikaan vaan suloisuutta.

Ja nyt ei ollut käytössä mikä tahansa bändipaita. Oonkohan koskaan maininnut, että siinä missä mä käytän markkani ja vapaat minuuttini lankoihin ja kankaisiin, tekee Jokke saman musiikin kanssa. Ja siinä missä mulle kertyy nurkkiin kässänyssyköitä, kerää Jokke soittovempaimia, levyjä sekä näköjään myös bändihommia. Nyt niitä on neljä, bändejä siis. Nyt yhden bändin jäsen sai lapsen ja mun mielestä ihanalle pienelle Kertulle piti saada isänsä bändin paita. Joskus on mieleen jäänyt aivan maan mainio bändipaita unipussi -tutoriaali, ja se olikin ensin ajatuksissa. Mutta sitten Onnen ihania silmukoita -blogissa näin Ottobren Villikko -kaavalla (nro 1/2013) tehdyn haalarin. Kivan mallinen body, ja tuo logo asettui siihen täydellisesi. L-kokoinen bändipaita riitti jetsulleen 74 cm kokoiseen pukuun.


Ja toinen, vähän perinteisempi kässäjuttu on serkun vauvalle. Tiesin jo ajat sitten mitä tälle lapsukaiselle teen. On nääs hieman kihelmöinyt kutimia sillä tietyllä tavalla, kun Kotipalapelissä on vilahdellut toinen toistaan hurmaavampia tupsumyssyjä. Nyt pääsin sitten ihan siihen neulomisvaiheeseenkin ja klassinen kypärämyssy syntyi Novitan ohjeella, ja Kotipalapelista lainatulla tupsuidealla.

Lankaa lähdin hakemaan Snurresta. Tarkoituksena oli tietenkin ostaa VAIN myssylankaa, mutta jännästi mukaan lähti myös muuta materiaalia kouluhommia varten...niistä lisää ehkäpä myöhemmin. Myssyn osalta päädyin Adriafilin Genziana* merinovillaiseen lankaan, jonka sitten sainkin Snurresta kokeiluun. Ja olipas se ihanaa ja pehmoista! Varsin sopivaa juurikin vauvalangaksi. Samalta firmalta löytyi myös vastaavaa, mutta pikkasen paksumpaa Bucaneve -lankaa, josta oli hyllyssä tehtynä valtavan kaunis vauvan villatakki. Voih ja ah! Kyllä mä sanon, että jos mulla olis loputtomasti aikaa, neuloisin/virkkaisin/ompelisin läpi kaikki maailman vauvanvaatteet!

*saatu blogin kautta

-hanne

SAIPPUA // ARVONTA

$
0
0


Saippuan teko on yks semmonen projekti, mistä mä oon haaveillut kauan. Mutta kun sen aloittaminen on tuntunut vähän vaikealle...Mä yleensä lähen vähän soitellen sotaan kässäprojekteissa, mutta saippuahommissa läträilläänkin vähän villaa voimakkaampien aineiden kanssa. Niin että nyt pitäis ihan oikeasti perehtyä aiheeseen. Sit pitäis olla ko. työhön joutava sauvasekoitin, grammapuntari, lipeää (mistä ihmeestä saa lipeää?!), erilaisia rasvoja ja muotteja. Ja sitten kun mieleen tulee vielä väkisinkin Fight Club ja sen lipeäpalovamma. Hui.



Mutta joskus joku muu tönäisee arkailevan asiat eteenpäin. Mulle tarjottiin tossa joulun alla blogiyhteistyötä, jossa saisin itselleni Saara Kuhan uuden Saippuakirjan* sekä toisen kappaleen teille hyvät ystävät arvottavaksi. Nyt osui tämä kirja niin sopivaan saumaan että!

Eikä se sitten ollutkaan niin vaikeaa. Lipeää tilasin Lahtisen vahvalimosta, sillä luin että sieltä saa parasta lipeää saippuan tekoon. Grammapuntaria lainasin kotoa ja sauvasekoittimenkin jostain sitten kaivaisin. Ja ohjeet tekemiseen sain sitten siitä Saippuakirjasta. Luin kirjan oikeasti kannesta kanteen, ja selasin vielä moneen kertaan osioita, joissa käytiin läpi eri tapoja valmistaa saippuaa, eri öljyjen ominaisuuksia, eri lisukkemahdollisuuksia ja eri reseptejä. Siis todella innostuin asiasta! Tiesittekö esim. että itsevalmistetun saippuan tulee kypsyä ainakin kuukauden päivät ennen käyttöön ottamista saippuan syntymiseen tarvittavan kemiallisen prosessin läpikäymiseksi? Opin kiisselivaiheesta, geelivaiheesta, ylirasvoittamisesta sun muusta. Saaran resepteistä valikoin turvallisen kuuloisen avokadosaippuan, johon rohkaistuin lisäämään vähän vielä tuoretta muussattua avokadoa.


Teko oli yllättävänkin nopsakkaa. Ja ehkä hyvä niin, koska sen verran jänskää kemistin puuhaa se oli ainaski nyt ekalla kerralla, että mulla sydän hakkas ja jalat tärisi koko ajan. Niin että jos homma oliskin kestänyt oikeen tosi pitkään, olis meikäläinen varmaan jossain kohtaa pökertynyt keittiön lattialle. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, mulla säily taju ja tänään aivan järkevän näköistä saippuaa leikasi onnellinen pieni hanne. Mun oma rakas eka saippua!




Ja tosiaan, pitkästä aikaa ARVONTAA! 
Jos joku teistäkin kaipaisi tönäystä saippuan maailmaan tai muuten vaan on aiheesta kiinnostunut, niin laitetaas arpoen yksi kappale Saara Kuhan Saippuakirjaa. Arvontaan voi osallistua kaikki, ja jokainen saa yhden arvan. Arvontaan osallistutaan jättämällä postauksen alle kommentti. Kertokaas mulle samalla, että ootteko koskaan tehneet/harkinneet tekevänne itse saippuaa? Ja anonyymit, muistakaas jättää mailiaosoite tai ainakin nimimerkinpoikasta. 


Arvonta alkaa NYT ja päättyy 13.2.2014 puolelta öin.
Katotaan että oisko mulla silloin jo seuraava satsi saippuaa valmiina!
- hanne
*saatu blogin kautta

ps. Meikä pisti pystyyn muuten Instagram -tilin Eilen teinille. Aloittelen vasta sen käyttöä, mutta tarkoitus on jatkossa napsia sinne kuvia keskeneräisistä töistä, kouluhommista, tulevista postauksista sun muusta. Saa seurata sielläkin :)

MARRASKUU -huivi

$
0
0



Mä oon viivytellyt tän huivin postaamista, että joskos olisin saanut kirjoitettua tähän ohjeenkin samaan syssyyn, mutta menköön nyt!  Pitäis nimittäin vähän koeneuloa ja tarkistella...helpottais myös jos olisin silloin neuloessa vähän kirjoitellut ylös mitä tuli neulottua, hih. Ja huivi kuiteski valmistui jo melkein pari kuukautta sitten. 

Tän neulomisen aloitin nimensä mukaisesti marraskuussa, joka viime vuonna kestikin mun arvion mukaan ainaski kolme kuukautta. Huivi valmistui silleen, että sain nämä kuvat otettua sen joulukuun yhden ainokaisen lumisateen jälkeen.








Jos neulonta-ajankohta oli synkkä, niin lanka oli kyllä sitten kaikkea muuta. Huivi syntyi nääs Kerästä kokeiluun saaduilla, aina yhtä ihanan Isagerin langoilla. Tällä kertaa puikoilla oli Alpaca 2:sta*, joka on kyllä aivan super juurikin huiveihin. Ja vois olla ehkä myös paitoihin. Tai pipoon? Sormikkaisiin? Se on paljon pehmoisempaa kuin aiemmin testaamani Tvinni, mutta siinä on sitten kuitenkin sitä samaa rouheutta. Huiviin riitti kaksi 50g kerää, ja molempia värejä jäi vielä nöttöset jäljelle. Joken mielestä nöttönen ei oo oikea sana, mutta siinä se on kyllä väärässä.







Jos muuten joskus pimeys ahdistaa, ja jos sattuu niin kurjasti ettei lankakaan piristä, niin voin kyllä  lämpimästi suositella neulomaan pallomeressä tai riippukeinussa. Ja uskotteko, että erityisesti pallomeressä oli kyllä mitä mukavin neuloa, kun pallot tukee kädet just semmoseen asentoon kun ne haluat. Ei siis tarvi ku vaan vähä sormia liikutella. AH! Mä testasin ja hyväksi totesin tämän marraskuussa viikonloppuvierailulla Turussa ystävien yhteisessä toimintaterapiayrityksessä, Terapia Taikamatossa. MÄ HALUAN OMAN PALLOMEREN. Ei mulla muuta. Mukavaa alkavaa viikkoa!
:)

*saatu blogin kautta

-hanne

SAIPPUAT LIPEÄÄ KÄSISTÄ!

$
0
0



Eikö ole siis kerrassaan nerokas otsikko! Siinä on saippua, joo, ja siten on lipeä mainittuna, tietenkin. Ja otsikon mukaisesti tämä mun saippuainnostus meinaa todellakin saman tien karata multa käsistä (ei yllätys sinänsä). Niin että mä ikäänkuin naulasin tuohon yhteen otsikkoon aika lailla kaiken olennaisen, eikös! Kerrankin sitä onnistuu! Voittajafiilis!!

Eiku ei ookkaan, yksi asiahan siitä jäi puuttumaan, nimittäin ARVONNAN VOITTAJA! No, saapa ainakin joku teistä voittajafiiliksen. Kiitos taas miljoonasti teille kaikille osallistuneille, kiva että noinkin moni teistä on aiheesta kiinnostunut. Saattaapi nimittäin olla, että saippuoita nähdään jatkossa jonkin verran täällä blogissa.




Random.org toimi ystävällisesti jälleen onnettarena, ja arpa osui MERVIN kommentin kohdalle. Merville siis lähtee tuommoinen alla oleva Saara Kuhan Saippuakirja. Sillä pääsee aivan erinomaisesti saippuanteon alkuun. Laitatko Mervi minulle mailia tuonne sivupalkissa olevaan sähköpostiosoitteeseen, niin saadaan kirja perille asti :)




Sitten vielä saippuasta
Jokke on tuossa seuraillut mun touhuja ja eilen se lopulta sanoi että "hei Hanne, kuka muuten oikeesti enää käyttää palasaippuaa?". Heh, aivan totta. Me ei ainaskaan olla käytetty palasaippuaa enää aikoihin, ja nyt mä yhtäkkiä suollan niitä laatikkotolkulla. Mutta mä jotenkin haluaisin ajatella, että nämä mun pienet palasaippuat tulee lyömään laudalta ne kaupan kuivattavat ja kirvelevät palasaippuat. Mä kerron sitten lopputuleman. Mutta kävi miten kävi, on tämä kyllä aika koukuttavaa touhua!

Tän Saara Kuhan Saippuakirjan oon nyt lukenut monelta osin läpi varmaan jo ainaski kolme kertaa. Suosittelen sitä todella, jos haluaa saippuahommiin kunnolla paneutua. Saaralta löytyy myös blogi, sekä puoti josta saa saippuantekovälineitä. Saippuakirjan lisäksi oon lukenut blogeja. Erityisellä lämmöllä suosittelen Kotikemistin pieni paja -blogia. Sieltä löytyy myös tosi hyvä postaussarja "aloittelijan saippuanteko-opas", joka kannattaa myös lukea läpi, jos aihe kiinnostaa. Ja muutenkin, mä luulen että mitä enemmän tähän paneutuu ja mitä enemmän tästä hankkii tietoa, niin sen antoisampaa tämä on.

  
Ja lipeästä
Todella monet teistä kommentoi tuonne arvontapostaukseen, että saippuanteko on ollut mielessä, mutta lipeän vuoksi ei oo tullut kokeiltua. Ja samaahan mäkin jännitin. Saara Kuha vertaa kirjassaan lipeää tulikuumaan veteen: molempien kanssa on oltava varovainen ja molemmat polttavat joutuessaan iholle. Mutta kun suhtautuu varotoimiin vakavuudella (siis kumihanskat ja suojalasit käyttöön!) ja tutustuu lipeän käyttöön riittävästi, niin sen kanssa pärjää hyvin. Eli ei kannata siis pelkän lipeänpelon antaa estää kokeilemista!

Omalla reseptillä tehtyä kehäkukkasaippuaa, joka näyttääkin kasvissosekeittosaippualta. Öö...nam?
 
Ja mikä siinä on niin kivaa 
Aivan parasta on se suunnittelu. Että mitä saippuaa tekisin, mitä ominaisuuksia haluaisin, ja mitä siihen vois laittaa. Öljyjen, värien ja muottien miettiminen. Miltä se vois näyttää sit valmiita...aina ei nimittäin ehkä onnistu. Voi esimerkiksi suunnitella tekevänsä ihastuttavaa, marmorikuvioista kehäkukkasaippuaa, ja saadakkin aikaiseksi huonosti sekoitetun kasvissosekeiton näköistä saippuaa (kuten yllä). Sähläsin tuon kanssa sekä värin, kuivatun kehäkukan käytön ja lipeän osalta. Käytön kannalta lipeän kanssa sählääminen on tietenkin se hankalin juttu (lipeää tuli saippuaan hieman vähemmän kuin piti), mutta onneksi saippua vaikuttaisi kuitenkin kovettuvan käyttökelpoiseksi. Toisaalta käytössä vasta näkee kuinka rasvaiseksi saippua jää.
 
Toiseksi parasta on kovettuneen saippuan kuoriminen esiin muotista seuraavana päivänä. Ja sen leikkaaminen. Saa vähän tuntua siitä miltä saippua tulee näyttämään, vaikkakin erityisesti väri voi vielä ajan kanssa muuttua suuntaan tai toiseen.

Kolmanneksi parasta on se itse tekeminen. Tämä on vasta kolmantena siksi, että vaikka lipeän kanssa läträäminen on helpompaa kuin pelkäsin, niin on se silti ainakin vielä vähän jännittävää. Lipeän lisäksi pitää vähän seurailla myös kokkailujen lämpötiloja, riippuen mitä aineksia saippuassa käyttää. Homma siis vaatii vähän keskittymistä. Ai ja se tiskaaminen lopuksi on vähän tylsää. 

Omaa saippuaa mä pääsen kokeilemaan kunnolla vasta kun eka satsi on kypsynyt (noin parin viikon päästä). Toivon kovasti että sitten se varsinainen saippuan käyttö hyppää tuonne kaikista kivoimmaksi asiaksi! :)

Suolasaippuaa, jolta odotan suuria! Tehty Saara Kuhan suolasaippuareseptillä


JA HEI VIELÄ, IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ YSTÄVÄT HYVÄT!!
JA MUISTAKAA TSEKKAILLA TÄNÄÄN NEULOJIEN YÖN TARJOUKSIA 


-hanne

MINÄ SYDÄN KOULU

$
0
0
Vuosi sitten näihin aikoihin tulin siihen tulokseen, että tartun unelmaan ja haen kässäalalle opiskelemaan. Vähän myöhemmin heräsi ajatus käsityönopettajan opinnoista ja kesällä kopsahti Helsingin yliopiston kutsukirje postissa. Tällä viikolla mä oon viettänyt koululla neljänä päivänä 11 tuntia, ensin normaalitunnit ja sitten siihen perään useamman tunnin neulekonesessio. Koti on sotkussa, pinna vähän kireellä ja blogi reppana postauksia vailla, mutta kouluun hakeminen on ainakin tähän asti ollut yksi mun parhaita ratkaisuja! Ja sitä paitsi, jos koulu olis viikonloppuna auki, olisin mennyt sinne varmaan tänäänkin, neulekoneen ääreen tai värjäysluokkaan.

Syksyllä kun kerroin täällä blogissa että lähden kouluun, lupasin myös vähän päivitellä tännekin koulukuulumisia. Aika menee nopeasti, mutta tässä nyt vähän viiveellä tiivistelmä ensimmäisen puolen vuoden taitoaineista ja vähän muistakin puuhailuista.


OMPELUTEKNOLOGIA


Pussihelmainen liivihame
Liivihameen tasokuvat ja rakenteiden poikkileikkauskuvat
Rakenneharjoitus 1. Yhden kaitaleen napinläpitasku
Rakenneharjoitus 2. Amerikan halkio
Ompeluteknologia oli ensimmäisiä syksyllä alkaneita kursseja ja yksi mun tähänastisista lemppareista. Modernista nimestään huolimatta kurssi piti sisällään ompelun perusteita. Kurssilla käytiin läpi asioita aina ompelukoneen ja saumurin langoittamisesta erilaisiin rakenteisiin ja niiden poikkileikkauskuviin asti. Varsinaisina kurssitöinä oli kahden vapaa valinnaisen rakenteen harjoittelu, lapsen liivihameen suunnittelu, ompelu ja siitä rakennekuvien piirtäminen, saumuriharjoitus, käsityötieteen kurssin kanssa yhteinen ompelutyö sekä kirjalliset työt (mm. itsereflektioita em. töistä, sekä oman työpisteen ergonomian arvointi). Kurssin työt oli määritelty siten, että kukin sai tehdä itselleen sopivan haasteellisia töitä, mikä on kyllä tosi hyvä. Mä tein liivihametehtävässä vuoritetun ja pussihelmaisen hameen, koska oon tehnyt vuoritettuja vaatteita viimeksi yläasteella. 


 KÄSITYÖTIETEEN PERUSTEET

Robotti Ruttunen kuuntelee kaikki sun murheet
Käsityötieteen perusteiden kurssi oli pitkälti luontepainotteinen kurssi, mutta osana kurssia tehtiin myös pienissä ryhmissä suunnittelutyö, jossa tavoitteena oli rakentaa kolmiulotteinen palapeli näkövammaisille lapsille. Suunnittelulla oli tietyt raamit, jotka ohjasivat ryhmien etenemistä. Meidän kolmen hengen ryhmä halusi tehdä koottavan lelun, joka kestäisi hyvin leikkimistä. Palasia voi yhdistellä mielensä mukaan tai tuntopalautteen/värikontrastien avulla. Robotin esikuvana toimi Röllin ihana Robotti Ruttunen ja siitä voi irrottaa kädet, jalat sekä pään. Lisäksi raajojen päissä on magneetit ja mahan sisällä on hieman metallia, joten kädet ja jalat tarttuu mahaan. Robotin suunnitelma toteutettiin sitten ompeluteknologian kurssityönä, mä vastasin tuon neliön muotoisen mahan tekemisestä. Valmis robotti sekä muiden ryhmien työt luovutettiin Celia -kirjastolle. Me pidettiin sympaattisesta Ruttusestamme niin paljon, että saatoin hieman halatakin sitä hyvästiksi. Toivottavasti se pääsee moniin kivoihin leikkeihin uudessa kodissaan!


NEULONTA JA VIRKKAUS

Sormikas ja kämmenikäs



Neulekoneharjoituksia
Marimekkosukat, joissa on yhdistettynä käsinneulontaharjoituksina sädekavennus, kantapää ja kirjoneule

Ihana neulonnan ja virkkauksen kurssi on yhä kesken, loput kurssityöt pitäisi palauttaa parin viikon päästä, hui! Syksyn aikana kurssilla ollaan harjoiteltu vasenkätisesti neulomista (kokeilkaapa huviksenne!), pitsineuletta, kirjoneuletta, kantapään tekemistä, lapasia, kärkikavennuksia, virkkausta sekä koneneulontaa. Kurssin töitä on saanut pääosin toteuttaa joko yksittäisinä harjoitustilkkuina tai kokonaisina töinä, miten nyt vaan itse halusi niitä toteuttaa. Esim. kantapää -harjoitukseen todellakin riitti pelkkä irrallinen kantapää kiilakavennuksineen. Lapaset (tai sormikkaat) piti kuitenkin suunnitella ja toteuttaa kokonaan, joskin niissäkin riitti että palautti vain toisen käden hanskan. Mulla oli ollut mielessä jo aiemmin tuollaiset sormikkaat, joihin saa napitettua kiinni kämmenikkään, mutta molempia voisi käyttää erikseenkin. Niistä tuli ihan hauskat, joskin napit haluan kyllä vielä vaihtaa paremman värisiin.

Nyt kurssin päättyessä täytyy palauttaa loput harjoitustilkut (mun tapauksessa esim. ne vasenkätisesti neulotut, pitsineule, virkkauksen harjoitukset, pieni virkkaustyö) sekä kurssin varsinainen työ, neulevaate. Sen sai tehdä käsin tai neulekoneella. Mä teen koneella, koska se on mulle uutta ja ajattelin että oppisin siinä enemmän. Ja opinhan mä! Siitä lisää sitten myöhemmin keväällä.


VISUAALINEN SUUNNITTELU

Kuosikokeiluja oman nimen ambigrammista
Harjoituksia värin murtamisesta
 
Visuaalinen suunnittelu on pitänyt sisällään vähän kaikenmoista piirtelyä ja maalailua, ja sepä vaatikin vähän uudenlaista asennoitumista tällaiselta ei kovin tottuneelta kynän tai siveltimen käyttäjältä...Mutta ei kaiken nyt tarvitsekkaan olla niin kivaa, eihän? Kurssin alkuosion, sommitteluoppiin painottuva puoliskon koin vaikeasti lähetyttäväksi. Jotain ehkä kertoo sekin, että mulle tuottaa yhä vaikeuksia kertoa mitä kurssilla opin, heh. Kurssin jälkipuolisko, värioppi, oli kuitenkin paljon selkeämpää ja antoisampaa puuhaa. Kurssin työt olivat ryhmätöinä sekä yksilötöinä tehtyjä puuhia, paljon maalaamista, kuten nyt vaikka aiemmin blogissa vilahtaneet musteläiskät.


TEKSTIILIMATERIAALIT

Teksiitimateriaalikansio ja materiaalinäytteitä
Tekstiilimateriaalikurssi oli loppujen lopuksi varsin mielenkiintoinen kokonaisuus, vaikka mulle kyllä tuottaa aina vaikeuksia aineet, joissa tulee oppia pienessä ajassa paljon yksityiskohtaista tietoa. Kurssilla opeteltiin ensiksi luonnonkuitujen ja tekokuitujen ominaisuuksia, tutkittiin niitä mikroskoopilla ja polttokokeilla. Sitten laskettiin lankojen tex-numeroita ja kierteitä ja loppukurssi paneuduttiin kankaisiin; erilaisiin sidoksiin, kudottuihin ja neulottuihin kankaisiin, viimeistyksiin, värjäyksiin sekä kankaiden kauppanimiin. Kurssityönä piti tentin lisäksi rykäistä kansio, johon piti jaotella kurssin aikana kerätyt miljoonat mallitilkut niiden rakenteen tai/ja valmistustavan mukaan. Kansiota kootessa (tietty viimeisenä iltana) meinasi hieman pinna kiristyä ja koinkin tärkeämmäksi jättää tilkut hetkeksi sikseen ja päällystää kansio asiaan kuuluvalla tavalla. Siitä tuli erittäin ruma ja huvittava, peige loimusametti ryppyyn liimattuna tuo mieleen sellaisen koiran, jolla on liikaa nahkaa, tiiättekö? Kansio nauratti sen verran että jaksoin plärätä tilkut loppuun asti.

*****

Semmoista! Nyt meillä on meneillään mm. kankaan värjäyskurssi, kirjontaa ja kaavoitusta. Pian alkaa myös vaatetus 1. kurssi sekä kankaan painanta. Kivaakivaakivaa. Töitä saa tietenkin tehdä paljon, mutta sehän kuuluu asiaan. Ja siitä puheen ollen, mulla oiskin pari esseetä kirjoittettavana. Pitää ehkä paneutua nyt niihin. Palaillaan!

-hanne

KAHVITAUOLLA

$
0
0

No niin, täällä taas, johan tässä vierähti enemmänkin kuin kahvitauon verran postausten välillä! Aikaa ja ennen kaikkea energiaa vie koulun aika tiiviin ohjelmiston lisäksi Jokkeseni todella invalidisoiva selkäkipu. No, vielä viikko ja päästään leikkaukseen, ehkä sitten helpottaa. Mutta nyt just jotenkin tuntuu, että neulomukset ja ompeluksetkin etenee takkuillen, vaikka koko ajan jotain yritän väkertää....Siispä tein taas saippuaa! Mainio ratkaisu!

Nooh, ei sekään nyt tietenkään aivan silleen onnistunut kuin ajattelin, tuossa pitäisi nääs olla pienoista marmorimaista kuviota noiden kahden värin risteymäkohdassa. Mutta on tuo nyt parempi kuin viimekertainen kasvissosekeiton näköinen saippua!


Tämän saippuan rasvoina on kaakaovoita, kookosrasvaa, oliiviöljyä, risiiniöljyö sekä palmuöljyä. Reseptinä on Saara KuhanSaippuakirjan Hyvä perussaippua -resepti, jota Saara kehuu yhdeksi omaksi lempireseptikseen. Jaoin saippuamassan kahtia ja sekoitin toiseen aavistuksen kahvia sekä hieman kahvinpuruja. Kahvisaippua on kuulemma hieman kuorivaa ja se poistaa hyvin hajuja. Ainakin nyt tässä on kiva, mieto kahvin ja kaakaon tuoksu. Toivottavasti se säilyy!

Ruususuolasaippua

Ai ja sainhan mä viimein käyttöön myös nuo aiemmat saippuaerät! Siis mun itse tekemää saippuaa!! Jee sille! Mun aivan ehdoton suosikki noista mun tekeleistä on tuo ylläoleva suolasaippua. Se ei kyllä kauheasti vaahtoa, mutta eipä tuo haittaa. Suolasaippua on suolan vuoksi hellävarainen ja oonkin sillä nyt kokeen omaisesti pessyt iltaisin kasvojakin, vaikka mulla on varsin atooppinen ja herkkä iho. Mielenkiintoista nähdä, että vaikuttaako tuo saippua suuntaan tai toiseen kasvojen ihon kunnon osalta. Se on myös siitä ihanaa, että se ei tarvitse alleen saippuatelinettä! Suolasaippuan voi iskeä suoraan altaan reunalle, ja se pysyy siinä hyvänä ilman että muuttuu limaiseksi tai valuttaa pitkin allasta semmosta keltaista saippualimaa.

Avokadosaippua ja kehäkukkasaippua

Toinen suosikki on vasemmanpuoleinen avokadosaippua. Se on silkkisen tuntuista ja vaahtoaa ihanasti. Yllättäen tuo oikeanpuoleinen saippuakin (mun ensimmäinen oma reseptikokeilu!!) onnistui ihan kohtalaisesti, saippua vaahtoaa hyvin ja sopivan kovaa, mutta kasvissosekeittomainen ulkonäkö ei oikein houkuttele. Lisäksi sähelsin ilmeisesti aivan liikaa keltaisen värin kanssa, sillä saippuan vaahto on todella keltaista! Lähteehän se huuhdellessa pois, mutta ei se nyt silti oo ehkä kovin toivottava ominaisuus. Huoh. Ehkä mä vielä pitäydyn Saaran resepteissä.
 
Mukavaa alkavaa viikkoa ystävät!

-hanne

NEULAVIHKO

$
0
0




Vähäkö ois, jos vielä joku päivä löytäisin sen mystisen kätkön, jonne katoaa kaikki mun pinnit, neulat ja pampulat. Siinä olis kuulkaas loppuelämän varastot noita kaikkia! No mut neuloja varten tein nyt oman jemman, josko ne vähän paremmin pysyis tallessa. Voi nimittäin tietenkin olla, että niiden katoamista on edesauttanut se, että oon yleensä jemmaillut niitä esim. lähimpään lankavyötteeseen, housujen taskun suuhun ja pöydän reunalle...Ja saattaapa pari neulaa löytyä myös sohvan käsinojaan painuneenakin. Ja öö...ehkä myös verhosta. Ja sisustuskorin reunasta. Siis paikoista, joihin helposti yllän tästä käsityönurkkauksestani (sohvalta). Tämmösessä neulavihossa neulat pysynevät ehkä vähän paremmassa tallessa ja kulkeutuvat myös näppärämmin kouluun kirjontatunnille. Ei tästä tullu lähellekkään niin hieno kuin syksyisestä ompeluteknologian neulatyynystä, mutta ihan toimiva kuiteski.





Mutta se on mikä tässä neulavihossa on erityisen siistiä on se, että nyt on kyllä monenmoista koulussa opittua tungettuna samaan työhön: Kansien sisäpuoli on värjäyskurssilla värjättyä kangasta, samoin vihon sivujen villa on itse värjättyä ja tietenkin siten myöhemmin myös itse huovuttamaa. Ja kirjonnat on tietty myös itse tehtyjä, joskin tuo kirjontakäsiala vaatii kyllä todella vielä harjoitusta.



Napin valkkasin edesmenneeltä mummaltani peritystä nappikokoelmasta. Ajattelin että se tuo vihkoseen kivan lisän, kun mumma oli kerta itsekin innokas kirjoja. Semmonen mustakin vielä tulee!

-hanne

OODI HUIVILLE

$
0
0

Mä niin tykkään tästä. Tykkään tykkään tykkään. Mä rakastan huivin lankojen värejä ja mä rakastan tätä huivin mallia! Tämön ihana! IHANA! Mä halaan ja pussailen tätä, ja kietoudun siihen uudelleen ja uudelleen ja tykkään siitä ikuisesti!

Lankana mulla on tässä Louhettaren luolan Väinämöistä*. Valkkasin väreiksi sinisen Farkun ja harmaan Savun. Valinta oli helppo, koska ne nyt sattuivat olemaan ehkä maailman kauneimmat vyyhdit. Tuo sininen, se on kuulkaas ihanimman värinen sininen ikinä ja harmaan sävy on mukavan lämmin. Molempien lankojen väri ja pinta on elävä, mutta kuitenkin rauhallinen. Huivi ei siis pidä nyt sisällään varsinaista värien ilotulitusta, ja raidoitus voisi ehkä päästä paremmin esiin voimakkaammilla kontrasteilla, mutta nämä nyt on vaan aivan mun värit! Huiviin sain Jonnalta Kerästä vyyhdit kumpaakin sävyä, ja sinistä ostin vielä yhden vyyhdin lisää, kun se uupui vähän kesken. Nyt mulla on sitten sitä ihanaa sinistä jäljellä vielä muihinkin puuhiin. Ja jäi sitä harmaatakin nykerö. Jotain kivaa pitää näistä vielä tehdä!




Ja sit tämä malli. Voi Veera Välimäki! Huivi on tietenkin Veeran Stripe Study -huivi. Tämä on itseasiassa mun ensimmäinen Veeran mallin mukaan tehty neule, vaikka multa löytyy kyllä hyllystä myös Veeran kertakaikkisen hieno Lankaleikki -kirja. Sieltä olisi muutama malli ehdottomasti tehtävä, ehkä sitten seuraavan neuloosin iskiessä! Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa myös Veeran Ravelryn neulemallikokoelma

Nyt mä halusin valkata itelleni ison ja selkeän huivin, ja sitä tämä todella on. Huivi on suunnitteltu selkeäksi tehdä, eikä lankoja jää pääteltäväksi kuin kaksi molempia värejä. Huivin jujuina on Veeralle tyypillinen kauniisti laskeutuva ja joustava ainaoikein neulepinta, mielenkiintoinen raidoitus ja lyhennetyt kierrokset. Huivi on kolmiohuivi, mutta raikkaan epäsymmetrinen. Osaisinpa tällaisen vielä joskus itsekin suunnitella!


Tässä nyt yhdistyi kaksi hienoa ja laadukasta suomalaista, Louhettaren luolan Väinämöinen kauniine sävyineen ja neulonnan rokkistaran Veera Välimäen Stripe Study. Lämmin lämmin suositus molemmista! 

Terkut myös Elmalta, että ihana on.

-hanne

*osin siis saatu blogin kautta, osin itse ostettu

KERÄPUSSI

$
0
0


Tää meikän pussukka vaatii vielä ehkä jonnin verran jatkokehittelyä ollaakseen super, mutta on se silti jo nyt varsin kiva ja toivottavasti aika toimivakin. Mä neulon koulussa paljon, ja tuntuu että kaikki mun kauniit kerät hajoaa alta aikayksikön, kun heittelen ne aina vain tuonne repun pohjalle muiden kamojen joukkoon. Keräpussukan/-suojan teko onkin ollut listalla tovin, ja nyt viimein, kun on tuhat ja yksi koulutyötä tehtävänä, näen tarpeellisimmaksi tehdä tämän juuri nyt. Tietty!

 
Tässä pussukassa sain monta käsityöllistä kärpästä yhdellä iskulla varsinaisen pussukan lisäksi. Mä nääs näpsäkästi yhdistin useamman mielessä olleen ajatuksen ja kokeilun samaan työhön. Mä kokeilin:

a) Miltä rullaverho tuntuu ompelumateriaalina 
b) Testasin koneparsintaa mun uudella kirjontapaininjalalla (jee!) ja 
c) Kokeilin laatikkopussin tekemistä, maan mainio ohje löytyy TÄÄLTÄ


Ja sitä jatkokehittelyä tarvitaan:

a) Rullaverhokangas on hyvän jämäkkä materiaali, mutta siihen tulee ryppyjä nopeasti. Lisäksi valkoinen väri ei oo ehkä paras tähän pussiin...miltäköhän tää mahtaa näyttää, kun se on kuukauden päivät pyörinyt mun repussa? En myöskään vuorittanut pussia koska ajattelin että siitä tulisi liian raskas/jäykkä. Ajattelin väärin.

b) Koneparsinta on MAHTAVAA, vaikka tuosta mun "lankakerästä" tulikin aivan liian iso pussin kylkeen. Mut kuiteski. Mä <3 koneparsinta. 

c) Juu...ymmärrän että laatikko ei ehkä oo optimaalisin muoto pyöreille kerille, mutta tykkään tästä silti. Ehkä voisin kokeilla ommella nuo kulmasaumat hieman pyöreiksi? Ja tykkään tästä, vaikka unohdinkin ommella vetoketjun alkuun ja loppuun sellaiset kankaiset lipareet...ymmärrän nyt, että ne ei oo pelkät koristeet, vaan autta(isi)vat huomattavasti vetoketjun käytöä...jooh, eli ens kerralla ne mukaan. Tänne mahtuu puikot mukaan, se oli hyvä. Keriä menee kaksi ja molempien kerien langoille on omat purjerenkaalla vahvistetut ulostuloreiät. Mutta ehkä lisäksi teen kuiteski vielä sellaisen yhden kerän versionkin, siis pyöreän pussukan johon menee just yksi pyöreä kerä.


Koneparsintaa, mun kone on PFAFF Ambition 1.5 ja paininjalka on siis avoin vapaa tikkausjalka

Ai ja nuo lankakerät ovat Wanhan sataman kässämessuilta ostamaani Louhettaren luolan Pohjan neito -lankaa, värinä Hopea. Kaunis kaunis lanka!

Semmosta! Sit ehkä pitäis niitä kouluhommia...Tsau!

-hanne

SE LÄMMITTÄÄ PÄÄTÄ

$
0
0

Mä sain taas tuta oman älykkyyteni kun aloin kirjoittamaan tätä postausta. Kirjoitin nääs, että tein tällaisen kevyemmän kevätpipon, jonka tarkoitus on vaan vähän lämmittää päätä. Juuh, keksin siis aivan uuden käyttötavan pipolle - pään lämmittäminen.

Se mitä yritin sanoa, on että mulla on sellainen pää (ja korvat!!!), että se (ne) tarvittee päällensä jotain vielä pitkälle alkukesäänkin. Ei tietty mitään superkuumaa tai lämmintä, mutta jotain. Ja tällainen ohuesta langasta tehty kevyt pipo pienine tuuletusaukkoineen ajaa erinomaisesti asian ainakin toistaiseksi. Ehkä joku puuvillalanka+pantasysteemi voisi olla sitten vähän myöhemmin kepoisampi, mutta koska tätä ihanaista Väinämöistä oli vielä jäljellä lempparihuivista, niin eihän sitä nyt passanut jättää käyttämättä.
 
 

KROOKUS -KEVÄTPIPO [ohje]


Lanka: Louhettaren luolan Väinämöinen, väri Farkku
Puikot: nro 3 sukkapuikot tai pyöröpuikot
Menekki: noin 45g
Koko: löysähkö malli, korkeus noin 25cm


Reunus:
Luo puikoille 119 silmukkaa. Suosittelen hieman joustavaa luomistapaa, esim. saksalaiseen tyyliin (German Twist Cast on -tapa, ohjevideo esim. täällä). Jaa silmukat tasaisesti puikoille. *Neulo 1 krs oikein, 1 krs nurin*. Toista *-* vielä kertaa tai kunnes reunus on halutun korkuinen. Mun pipossa tein reunusta 16 krs ja reunus on noin 3 cm korkea.

Pitsineule:
Tästä eteenpäin neulotaan sileää, eli kaikki silmukat oikein. Neulo 1 krs kaikki silmukat oikein. Sitten aloitetaan pitsineulekuvio. Se sijoittuu viimeisen puikon alkuun puolelle. Neulo aina oikein, kunnes kierroksella on neulomatta 27 silmukkaa (tämä sijoitaa pitsikuvion sitten myöhemmin kavennuksissa kavennusten väliin). Aloita pitsineule alla olevan kuvion mukaisesti. Omassa pipossani toistin mallikuviota kuusi kertaa ennen kavennuksia.



        *kaavio tehty Knitting Pattern -sivuston avulla 


Kavennukset:
Aloita kavennukset samalla kierroksella, kun aloitat pitsineuleen mallikerran seitsemännen kerran alusta.
Neulo heti kierroksen alussa *2 s oikein yhteen, neulo 15 s*. Toista *-* vielä 6 kertaa, eli koko kierroksen ajan. Neulo 1 krs oikein (tehden kuitenkin samalla pisineuletta kaavion mukaan). *Neulo 2 s oikein yhteen, neulo 14 s*. Toista *-* koko kierros. Neulo 1 krs ilman kavennuksia. *Neulo 2 s oikein yhteen, neulo 13 s*. Toista *-* koko kierros. Neulo 1 krs ilman kavennuksia. Jatka näin neuloen siis kavennukset joka toinen kierros. Jokaisella kavennuskierroksella kavennusten välissä on yksi silmukka vähemmän.

HUOM.
Kun kavennukset siirtyvät pitsineulekuvion päälle, jatka vielä pitsineuletta toistamalla kuvion rivejä 1 ja 2. Kun kavennusten välissä on enää 4 s, lopeta sekä pitsineule että välikierrokset. Neulo siis kaikki silmukat oikein ja tee kavennukset joka kierroksella. 

Kun silmukoita on jäljellä noin about 10, katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi. 

Viimeistely:
Päättele langat ja höyrytä pitsikuvio huolellisesti, että kuvio aukeaa paremmin.


Untolla on kyllä nyt kiinnostuskiikarit hukassa.
 
No, mä tästä jatkan pään lämmittämistä viinilasillisella lauantain ja äitin vierailun kunniaksi. Nähään!

-hanne

VIIMEINEN VÄINÄMÖINEN

$
0
0







Ja hyvää pääsiäistä ystävät!
Nyt on käytetty tuo Louhettaren luolanVäinämöinen pientä sinistä nöttöstä vaille loppuun asti! Johan siitä syntyi huivi ja pipo...Mutta jotenkin nyt koin syvää kiintymystä tähän lankaa. Viimeiseksi halusin vielä jotain harmaavoittoista, vaikka sitä olikin jäljellä ihan tosi vähän vaan.

Musta tuli viime keväisten Ruista ranteeseen -kämmenikkäiden myötä vannoutunut kämmenikäs ihminen. Kämmenikkäiden kans kun on vaan niin helppo elää; kädet pysyy lämpiminä ja tarvittaessa saa jemmattua sormetkin sinne sisään jos on enemmän viimaa. Ja sit voi tietty käyttää helposti kännykkää, mikäs sen tärkeämpää! Niinpä langanloput päätyi kämmenikkäiksi. Nämä tein hieman muunnellen tuota mun Ruista ranteeseen -ohjetta, silmukkamäärän taisin tiputtaa peräti neljäänkymmeneen, varsi on tietty paljon lyhyempi ja resorit pidemmät. Hieman meinasi tuo harmaa loppua kesken, ja varsi oiskin voinut olla vähän pidempi, mutta toimii nuo noinkin.


Ja että nyt erityisesti välittyisi tämä pääsiäinen, niin pakko kuulkaas laittaa tähän pääsiäisnoita kissoineen. Tämän on pienen pieni hanne omin pikku kätösin, tunteella ja innolla askarrellut joskus vuosia sitten. Tuo kissa on niin liikuttava! Noita-akka pääsi kissoineen koristamaan nyt pääsiäisenä mun vanhempien pihalle perinteisen pääsiäiskuusen(?!?) oksia pääsiäisen ajaksi.


Jännä muuten, että mua edelleen neulotuttaa, vaikka on jo aikas kunnolla kevät. Yleensä tähän aikaan alkaa neulonta tökkiä. No mutta tänään lähti tilaukseen Molla Millssin UUSI VIRKKURI -KIRJA!!!! joten ehkä se...ööö...virkkuusi(?) sieltä nostaa taas päätään! Lisäksi tein nyt viikonloppuna kevään ekat betonihommelit, ja se jos mikä on aina varma kesän merkki ;) 

Vieläkö te neulotte?

-hanne

LEIJONAPOJAT

$
0
0





Mun kaksi rakasta rakasta työkaveria saavat molemmat pojan, toinen jo syntyi, ja toinen seuraa perässä ihan kohta! Jee! Syksyllä kässämessuilta mukaan lähti Murun ihastuttavaa Leo -luomupuuvillaneulosta, josta nyt ompelin pojille Ottebre 3/2013 lehden Star Star -leikkipuvun kaavoilla kesäpotkarit. Nämä on niin liikuttavat!



Ja ihana on tosiaan kangaskin! Näihin Murun neuloksiin mä oon päässyt käsiksi oikeastaan vain messuilla, mutta ainaskin tällä hetkellä niitä näyttäisi myyvän myös Vanja Sea, rajoitetun erän verran. Leon lisäksi mun omaa silmää miellyttää erityisesti myös Parvi -neulos. Siitäkin vois saada vaikka mitä ihanaa! 

Apua, lanka-addikti mussa tuntuu saaneen pikkusisaren, kangasaddiktin!! Vaviskaa, te asuntomme pienet neliöt ja lompakkoni vähäiset kolikkoni!

-hanne

HARSOHULLUTUS

$
0
0

En kyllä äkkiä muista koska olisin viimeksi innostunut niin kovasti kässähommasta, kuin nyt innostuin harsojen tuunaamisesta! Miten outo innostumiskohde! Mä uhosin Jokelle perustavani vielä harsotehtaan tänne, ja harsotan kaikkien kavereiden vauvat ja vaikka ne kaveritkin! Kivaa, helppoa ja helposti kivaa!

Kaikki lähti siitä, että kasasin leijonapojan tulevalle äidille vaippakakkua, ja halusin sinne harsoja mukaan. Kuukausi aiemmin olimme tehneet toisen leijonapojanäidille vaippakakun, ja sinne ostimme tyylikkäitä Smålfolk -harsoja mukaan. Mutta nyt en löytänyt muita yhtä hienoja, enkä halunnut ostaa samoja. Ostin siis Prismasta Pikku Piian harsopaketin ja ajattelin että laitan vaan niitä perusvalkoisia harsoja vaippakakkuun, mutta sittenpä tuli mieleen että perunanpainanta on mulla vielä kokeilematta! Ainakin Kotipalapeli ja Piipadoo tuli äkkiseltään mieleen inspislähteeksi. Päädyin  käyttämään tuota samaa puolikuuta, ylläri ylläri, ja vitsi että tuli kiva! Tein vielä  toisellekin vauveliinille perunapainantaharson, kolmioireunuksilla.

Ja kun kerta tuunaamisen alkuun oli päästy, ja laatikossa pyöri pussi DEKA -batiikkiväriä, niin päätinpä koklailla liukuvärjäystäkin. Värjäyksen tein abouttiarallaa hieman samaan tyyliin kun viime kevään kokeilut (täällä ja täällä): Tein eka superlaihan väriseoksen pieneen vesimäärään ja dippasin sinne koko harson. Sitten sekoitin veteen lopun värijauheen ja upotin alareunan väriin. Sitten aina muutaman minuutin välein lisäsin reippaalla otteella kuumaa vettä väriseokseen ja syötin harsoa hiljalleen aina vähän pidemmälle veteen.



Vaikea sanoa että kuinka hyvin tuo painoväri pysyy harsoissa, voi hyvinkin olla, että se ahkerassa käytössä vähitellen kuluu. Liukuvärin uskoisin sen sijaan pysyvän oikein hyvin. Mutta ens tuunauskerralla hommaan kyllä vaan vähän laadukkaampia harsoja tai ompelen ne ite! Ikean harsot tuntui jo huomattavasti parempilaatuisilta. Onko vinkkejä muista hyvistä, valkoisista ja kohtalaisen edullisista harsopaketeista? Tai onko kokemusta mistä saisi hyvää harsokangasta, jos vaikka itse ompelisi?


Ja vielä ne vaippakakut. Näihin meni molempiin se Pampersin 58 vaipan paketti ja molempiin tein vielä tuttinauhat mukaan. Sinisen vaippakakun tuttinauhaan kirjailin "ihanin" ja tuossa keltaisessa lukee vauvan sympaattinen työnimi.

Mulla olis vielä yksi vauvajuttu esittelemättä, mutta muuttuuko tämä pian vauvablogiksi, jos on kolme perättäistä "tein kaverin vauvalle" -postausta?

:D

-hanne

HEI TAAS!

$
0
0
Toivottavasti teitä vielä sieltä ruudun takaa löytyy!


Aloittaiskohan sitä pahoitteluilla vai selittelyillä? 
Viimeinen postaus näyttäisi olevan kahden kuukauden takaa! Huh! Siinä kohtaa kun hyvältä ystävältäni oltiin kysytty että "onko sillä Eilen Tein -blogaajalla kaikki kunnossa, kun blogi on hiljentynyt?" tuli viimeistään aika huono omatunto. Vannon, että jos olisin tiennyt että tämä tauko venyy näin kovasti, olisin ihan suosiolla ilmoittanut blogilomasta. Mutta kun oon joka viikko ajatellut, että en mä nyt mitään taukoa pidä, teen ihan kohta postauksen...Juuh, mun ihan kohtat on toisinaan aika pitkiä. Jokkehan olisi tietty tämän voinut etukäteen kertoakin, koska ainakin kotihommien kanssa mä usein "ihan kohta vien ruokalautasen sohvalta tiskipöydälle" ja "ihan kohta viikkaan nää vaatteet tästä kaappiin". Hih.

Taukoiluni takana on kaikenmoista (joista lisää myöhemmin), mutta yhtenä isoinpana asiana se, että mä en oo oikeasti tehnyt yhden yhtä käsityötä! En neulonut, en virkannut, en ommellut, en mitään! Ihan outoa! No, paitsi nyt kuluneen viikon aikana taas vihdoin ja viimein. Nyt on myös vihdoin pari betonimuottia jo jemmassa, neuletyö kohta valmis ja seuraava saippuaresepti valittuna. Että vähitellen, vähitellen! Täytyy myöntää, että jonkin verran iski näköjään käsityöuupumus, kun sai kesäkuun alussa puristettua työllä ja tuskalla viimeiset koulutyöt palautukseen. Kaippa se sitten on tässä käsityöttömyyden takanakin. Mutta tästä se taas lähtee, kesätöitäkin on enää kaksi viikkoa ennen lomaa. Jee sille!


Mä ajattelin, että mun paluupostaukseksi sopii toinen todellinen "ihan kohta" projekti. 

Kaksi vuotta sitten(!!), kesällä 2012 oltiin ystävien maatilalla vierailulla. Sain silloin samaiselta vierailulta mukaan vanhasta navetasta pelastetun ruosteisen lämpölampun. Lampun antanut on ollut blogin innokas lukija, ja antoi lampun ajatuksella että keksisitkö tästä tehdä jotain. No, uskomattoman oivaltava suunnittelmani oli tehdä tästä lampusta lamppu! Ha! Mitä luovuutta! Mutta kun kerta aihio on niin valtaisan hieno ja meillä keittiön katossa lampun menevä kolo, niin mikä jottei! 

Niin ja rehellisyyden nimissä sanottakoon, että Jokke on vastuussa aika monesta työvaiheesta tässä projektissa.


Alkutilanne oli aika vääntynyt ja ruosteinen. Ensimmäisen kerran tämä projekti liikahti eteenpäin silloin kesällä 2012 heti pian lampun saamisen jälkeen. Silloin harjailin lampun kehikon teräsharjalla läpi ja sainkin irti melko suuren osan näppeihin tuntuvasta ruosteesta.



Ruosteen perusteellisempaa poistoa miettiessäni kuin tilauksesta Susanna pisti ilmoille postauksen omasta ruosteenpoistokokeilusta. Siinäpä ratkaisu! Hain apteekista sitruunahappoa, ämpäriin muutama litra lämmintä vettä, 200g sitruunahappoa (Susannan ohjeen mukaan oikea suhde olisi 100g/1 litra) ja seos seisomaan yön yli. Enpä tietenkään ollut tajunnut ottaa kuvaa lopputuloksesta, mutta ylläolevassa kuvassa näkyy jo varsin hyvin irti ravisseen ruosteen määrä! Ja toden totta, seuraavana päivänä huuhtelin ämpäristä lähes ruosteettoman kehikon! Pinta oli toki epätasainen, Jokke sitä myöhemmin vielä hieman hioi tasaisemmaksi.


Sitten lamppu unohtuikin pitkäksi aikaa. Olikohan se alkuvuonna 2013, kun Jokke lopulta harjasi ja hioi lampun kuvunkin siistiksi pahimmasta ruosteesta. Pinta pyyhittiin vielä tinnerillä pinnan puhdistamiseksi. Sitten kuvun sisäpuoli sai pintaansa valkoisen maalin. Sitten, arvatkaa mitä, projetki unohtui taas VUODEKSI!




Helmikuussa 2014 me lopulta todettiin, että nyt me todella nyt tarvitaan se keittiön lamppu. Jokke tarttui työhön, ja maalaili lampun kehikon sekä kuvun ulkopuolen ensin kauttaaltaan pariin kertaan valkoisella pohjamaalilla ja lopuksi vielä parin kerroksen verran kiiltävällä mustalla. 



Ja juu...taisi siinä mennä vielä pari kuukautta, että jostain kaapinperältä saatiin kaivettua esiin punainen kangasjohto ja polttimo, ja värkättiin lamppu vihdoin ja viimein sinne keittiön kattoon. Joskus sitä hiljaa hyvä tulee, mutta ehkä tämä lamppu olisi aivan yhtä kiva nopeamminkin tehtynä!

Mutta nyt on meikä takaisin ruudun takana ja keittiössä uusi hieno kattovalo! 
Ja tällä kertaa palaan takaisin linjoille oikeasti PIAN! ;)

-hanne

SIVISTYNYT VAUVA

$
0
0

Tuossa juuri ennen blogi(ttomaan)koomaan vaipumistani toukokuussa, uhkailin pistää ilmoille vielä yhden vauvapostauksen. Se jäi silloin laittamatta, joten laitetaanpas nyt.

Baby Sophisticate on vauvan neuletakkimalli, joka on ollut (varmasti monen teidänkin) To Do -listalla tovin, ja nyt vihdoin puikkoillakin. Ystäviemme laskettu aika lähestyi keväällä, ja se mulla olikin mielessä, kun Wanhan sataman kässämessujen Titityy<3 Kerä kojulta sujahti ostoskassiini kaksi vyyhtiä Louhettaren luolan Pohjan neito -lankaa, värinä hopea. Lanka on 100% superwash -merinovillaa, joten se soveltuu erihyvin lasten vaatteisiin. Väri ei kuvassa taaskaan pääse oikein oikeuksiinsa, mutta se on sitä tuttua ja taattua Louhettaren luolan kauneutta alusta loppuun asti.


Itse villatakin ohjehan löytyy Ravelrystä ilmaiseksi, ja mikä vielä parempaa - neuletakki neulotaan top-down tyylisesti pääntiestä alaspäin, ilman sauman saumaa! Ei oo kuulkaas monimutkainen tekele! Ja jos vielä helpommalla haluaa päästä (niinkun mä halusin tietty), niin Äidin lintu -blogista löytyy ohjeen suomennos.

Lisähaastetta sain kuitenkin, kun totesin että alkuperäinen ohje on tehty vieläkin selvästi paksummalle langalle, kuin mitä tämä Pohjan neito on. Kokeilin ensin tehdä neuletta ohjeen suuremman koon mukaan (6-12kk) mutta sekin osoittautui liian pieneksi. Siispä päädyin muokkaamaan ohjetta kauttaaltaan hieman isommaksi. Ja eikö olisi tosi näppärää, jos olisin tuolloin tarkasti laittanut ylös muokkaukset ja voisin ne teille nyt tähän kertoa? Mutta enpä ottanut!! Sorppa!! Jos joku ehdottomasti ne tarvitsee, niin voinen pyytää takin uudelta omistajaltaan pikalainaan ja kokeilla laskeskella silmukoita. 

Väitäisin kuitenkin, että aloituskierroksella silmukoita oli ohjeen isomman koon 34 silmukan sijaan muistaakseni 40 tai 42, ja samassa suhteessa kasvattelin myös muita mittoja. Siltikin takki on aika pikkuruinen, luulisin että menee 2-4kk ikäiselle. Mutta eipä tässä nokkakaan kauan tuhissut ja lankaa meni suurin piirtein puolitoista vyyhtiä. Sitä jäi siis vielä töppösten verran!



-hanne

ps. kiitos kaikille teille takaisintervetulotoivotuksista <3

TURBAANIPYYHE

$
0
0

Terkkuja mökiltä! 

Netti toimii täällä yhtä hyvin kuin lomalaisen pää, mutta ei anneta sen häiritä! Mökillä mulla on aina ahkerasti käytössä pyyheturbaani, sillä aina ei jaksa saunassa pestä hiuksia ja vielä vähemmän kiinnostaa hiusten kuivaaminen. Iso pyyhe kuitenkin painaa paljon ja meikäläisen jännitysherkät hartiat jämähtää nopeasti. Mutta tällainen näpsäkkä tuunattu pyyhe on kyllä erinomainen! 




Tämän kyseisen yksilön on tehnyt mun näppärä anoppi. Anoppi oli alunperin saanut tällaisen siskoltaan, ja on sen pohjalta tehnyt näitä nyt itsekin lahjaksi. Mikä mainio lahja esimerkiksi mökille.

Oma tapani pukea pyyhe on saman tyylinen, kuin normaalinkin pyyhkeen päähän kietaisu. Pää alaspäin, nappikohta niskaan, hiukset tuonne hieman pidemmän ja kapeamman osion sisään, pari rullausta ja pötkylä pään yli niskaan, kuminauhalenkki nappiin kiinni.




Tekoprosessi on simppeli: 
Otetaan tavallinen froteepyyhe, taitetaan se kahtia pitkittäissuuntaisesti ja toinen reuna leikataan kaarevasti puolikkaan pisaran muotoon, kuten yllä kuvassa. Kuva on hieman huonosta kulmasta, mutta pyyhe siis kapenee toiseen päähän päin. Sauma kulkee kauttaaltaan tuossa kaarevassa reunassa. Kapeampaan päähän sauman kohtaan kiinnitetään pieni kuminauhalenksu ja toiseen päähän taas nappi. Siinäpä se. Sauman voi vetäistä joko saumurilla tai perus ompelukoneella. Mainio tapa kierrättää vanhoja pyyhkeitä!

-hanne

VIRKATUT KORVAKORUT

$
0
0



Me saatiin tälle kesälle kaksi hääkutsua, molemmat tietty just samalle päivälle ja eri puolille suomea. Voi harmitus! Valittiin lopulta ne häät, jonne oltiin jo ehditty ilmoittautua. Mekon häihin hain tapani mukaan päivää ennen häitä, ja korvikset sekä kortti syntyi edellisenä iltana / hääjuhlien aamuna. Milloinkahan sitä ihminen oppisi aikatauluttamaan elämäänsä järkevämmin?

 
Nämä korvakorut syntyi onneksi aika nopeasti 1,5 nron virkkuukoukulla ja karhunlangalla. Ihan hauskaa puuhaa, ja näitähän voi varioida loputtomiin. Luokkakaverilla oon nähnyt aivan mainiot minikokoiset isoäidinneliökorvakorut, liekkö ehkä ompelulangalla tai muliinilangalla virkatut? Vähän tällä lainatulla ajatuksella nämäkin nyt syntyi. Tein kukkaset, koska ajatus ei nyt ehtinyt sen innovatiivisempiin syövereihin. Mutta näin myöhemmin oon pohtinut, että miltähän näyttäisi korvissa vaikkapa minikokoinen, ompelulangalla virkattu pitsipöytäliina? Riittäisköhän kärsivällisyys kokeilemiseen?


Näitä peruskukkia on helppo varioida, nyt tein nämä kukkaset about tällä tavalla: 

Tee lankaan pieni lenkki. Virkkaa lenkkiin 9 kiinteää silmukkaa ja sulje rinki piilosilmukalla. Kiristä aloituslenkki tiukaksi. Virkkaa 5 ketjusilmukkaa, jätä 1 ks väliin ja virkkaa seuraavaan kiinteään silmukkaan piilosilmukka. *Virkkaa 4 kjs, jätä 1 ks väliin, virkkaa seuraavaan kiinteään silmukkaan ps*, toista *-* vielä 3 kertaa = viisi sakaraa. Virkkaa ensimmäiseen sakaraan 2 ks, 1 puoli pylväs, 2 ks ja siirry seuraavaan sakaraan. Virkkaa siihen taas *2 ks 1 puolipylväs, 2 ks* ja siirry taas seuraavaan. Toista *-* seuraavissakin sakaroissa. Virkkaa 1 ps sakaroiden väliin, vedä lanka nurjalle puolelle. Päättele langat.

Laita pikaliimatippa korvispohjaan ja paina kukka kiinni pohjaan.


Kortiksi syntyi tällä kertaa hieman naivistinen, langalla kirjailtu kortti, jossa kukkien keskellä on kihlajaisten kiitoskortista napattu kuva. Mun piti alunperin kirjailla korttiin kokonainen kukkameri, mutta no, se vähän kiireinen aikataulu...Eiköhän onnittelut menneet perille tuollakin. 

Tsau taas, me lähetään nyt hakemaan karkkia Makuunista!

-hanne
Viewing all 283 articles
Browse latest View live